PS. Kuva ois kiva!
Kirjoitanpa minäkin mielipiteeni aiheesta ”kuvalla vai ilman”, vaikka kai tästä(kin) on jauhettu jo kyllästymiseen asti…
”…kyllä se todellisempi ihminen löytyy sieltä tekstistä, eikä kuvasta, joka on pelkkää pintaa. Kuvat eivät kerro koko totuutta ja ne voivat (tahtomattaankin) vääristellä sitä. Usein ulkonäkö pettää…
Sääli vain, että elämme pintaa korostavassa ja arvostavassa kulttuurissa.
(Itse olen muuten ajatellut joidenkin kuvallisten blogien kohdalla, miten teksti ei ollenkaan kohtaa kirjoittajan kuvasta syntyvän mielikuvan kanssa…)”
Yllä olevat sitaatit ovat osa omaa vastaustani Lilyn toimituksen esittämään kysymykseen ja kertovat kiteytetysti mielipiteeni siitä, että tarvitseeko bloggaajan näyttää naamansa vai ei. Ja tämä seuraava lause kiteyttää sen vielä tiivistetymmin:
Ei tarvitse, ellei blogin luonne sitä vaadi!
Mielestäni kuvan laittaminen on täysin vapaaehtoista ja riippuu todellakin blogin aiheesta, että tarvitseeko sitä naamaa edes nähdä. Muotibloggari laittaa kuvia asuistaan, joten on luonnollista, jos kuvissa myös kasvot näkyvät. Sama koskee esim. meikeistä ym. kosmetiikkatuotteista kirjoittavia. Fitness- ja kuntoiluaiheiset blogit ovat jo sitten siinä rajalla, että tarvitseeko esitellä koko ihminen, vai riittääkö pelkkä torso kaulasta alaspäin?!
Mutta… Miettikääpä tarkasti, että tarvitseeko sisustuksesta, ruuanlaitosta, puutarhanhoidosta, kirjallisuudesta, elokuvista, vauvastaan tai masennuksestaan kirjoittava blogisti sen valokuvan itsestään sinne sivun ylälaitaan? Mitä lisäarvoa kuva mahdollisesti voisi tuoda tällaisen kirjoittajan postauksille tai koko blogille? Omasta mielestäni ei mitään!
Usein kuva onkin blogissa esillä pääasiassa kahdesta syystä: a) kirjoittaja haluaa tuoda itseään esille ja/tai kirjoittaja haluaa tulla tunnetuksi bloggaajaksi eli enempi vähempi ”julkkikseksi” (tämä on nykykulttuurissamme yleinen ilmiö, koska tämä aikakausi suosii tietynlaista pinnallista, itsekeskeistä, jopa narsistista ja eksibitionistista mentaliteettia) ja b) kuva tyydyttää (samasta kulttuurisesta syystä) lukijoiden loputonta uteliaisuutta ja saa heidät uskomaan, että he saavat jonkinlaisen käsityksen kirjoittajan persoonasta (ts. todellisesta henkilöstä tekstin takana) ja pääsevät lähemmäs kirjoittajaa (ts. ”tuntuu kaverilta”).
En kritisoi naamataulunsa kanssa kirjoittavia, sillä viimekädessä se on jokaisen henkilökohtainen, yksityinen päätös. Hyväksyn kuvalliset bloggarit siinä missä kuvattomatkin. Ihmettelen kuitenkin tätä haloota, jonka ilman kuvaa kirjoittavat bloggarit ovat tahtomattaan aiheuttaneet. Eikö ilman kuvaa (ja omaa nimeä) kirjoittaminen olekaan yhtä sallittua ja hyväksyttävää? Onko blogimaailmassa olemassa jotkin ääneenlausumattomat ja kirjoittamattomat säännöt siitä, että oma nimi ja kuva on lopulta tuotava esiin?
Oma, lopullinen mielipiteeni on siis se, että annetaan kaikkien bloggaajien blogata! Pitäköön toiset kiinni anonymiteetistään ja kertokoon elämästään, ajatuksistaan ja asioista vain tekstinsä kautta, sillä ei siitä ole mitään haittaa kenellekään. Samoin toiset voivat vapaasti tuoda itsensä, nimensä ja kasvonsa, kotikaupunkinsa, kotinsa ja vaikkapa perheensä esille, jos niin vain haluavat. Kaikenlaisille blogeille löytyy varmasti omat lukijansa.