Puhdas koti, puhtaampi mieli

Edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt aikaa. Ehkä viimeviikkoinen tauti tyhjensi vatsani sisällön lisäksi myös pääni sisällön, sillä aina tähän aamuun saakka olen elellyt täysin sumussa, päivä kerrallaan ja pieniin, arkisiin asioihin keskittyen. Se taas ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, päinvastoin. Olen saanut lomaa yliaktiivisilta ja ylianalysoivilta aivoiltani sekä ylimitoitetuilta huoliltani ja murheiltani. Kun pesee pyykkiä, viikkaa pyykkiä, imuroi, siivoaa vessaa jne., niin ei siinä ehdi muuta miettiä.

Siivoaminen on itse asiassa mitä parhainta meditaatiota. Pölyrätin kanssa asuntoa hinkatessa keskittyy hetkeen, olennaiseen, pelkkään pölyyn. Imurin kanssa on sama juttu. Ja kuivan pyykin. Ehkä siksi pidän siivoamisesta niin paljon, koska asunnon ja elinympäristön lisäksi se poistaa myös mielestäni kaikki turhat ajatukset. Fyysinen siivoaminen ja tavaroiden järjestäminen tekee samaa myös pääni sisällölle; kotini muuttuessa järjestyksen ja puhtauden tyyssijaksi myös sekava mieleni järjestyy ja rauhoittuu kuin huomaamattani.

Tein jopa listan kaikista pienistä ja isoista, tekemättömistä ja tehtävistä asioista. Lista on yhden A4:n pituinen ja se on jaettu kotimme huoneiden mukaan. Vielä en ole aloittanut listaamiani hommia, mutta jospa heti huomenna… Yritän vielä päättää aloittaisinko keittiöstä ja liesituulettimen suodattimesta, joka on törkylikainen, vai tyhjentäisinkö ensin eteisen siivouskaapin, jonka ovea ei nykyisellään uskalla edes kunnolla aukaista tavarapaljouden vyöryessä syliin?

Tästä kirjoituksesta ei pitänyt alunperin tulla mikään siivoamisen ylistyslaulu, mutta näköjään ajatuksiini ei tällä hetkellä mahdu muuta. Käynnissä on niin asuntomme, oman pääni kuin yhteiselommekin suursiivous. Hyvä niin. Ehkä tämä kaikenkattava kaaos vielä tästä selviää.