So sick and tired of being sick and tired

(kuva)

Toinen sierain on tukossa, toisesta vuotaa keskipaksua, sitkeää, vaaleankellertävää limaa. Niistäminen kirvelee, sillä nenänpielet ovat jo vereslihalla. Rintakehää puristaa ja henkitorvea polttaa. Hengästyttää, vaikka istun paikallani. Inhottava lima etsii tietään aivoihini, sillä toinen korvakäytävä on täysin tukossa. Korvaa ja koko päätä jomottaa.

Oloni on tukkoinen ja tuskainen, mieleni on pöpperöinen ja poissaoleva. Voisin hautautua sänkyyn peiton alle ja nousta sieltä vasta ensi tiistaina.

Koko päivän olen harmitellut sitä, miten upeat juoksusäät menevät sivu suun ja miten kotimme on muuttunut muutamassa päivässä kaatopaikan ja eläintarhan sekamelskaksi sekä hajunsa että ulkonäkönsä puolesta. Sairastaminen on ihan ”pyllystä”!

Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän tekstin siksi, että yritän vaikka väkisin, hampaat irvessä, pinnistellen ja puskien löytää edes yhden positiivisen, vaikka kuinka pienen, puolen tästä kaikesta. Ja löysinkin, nimittäin, tadaaaa…

Minun ei tarvitse tehdä mitään!!!

Kerrankin saan vain lojua sohvalla, syödä suklaata ja O L L A !

(Vaikka toisaalta… Aika säälittävä yritys, eikö?! Kun on näin kipeä, tekee pelkkä oleminenkin todella tiukkaa. Plus se on tylsää. Samperin tauti!)