Tag: masennus

Olen viime aikoina saanut eri tahoilta kiitosta selkeästä ja helppolukuisesta, informatiivisesta, sopivan tiiviistä ja mielenkiintoa herättävästä CV:stäni. Joo, kyllähän minä tiedän, että osaan kirjoittaa, jäsennellä tekstiä ja asettaa nimet, päivämäärät ja muut oikeisiin kohtiinsa. Työkokemuksellani en voi kuitenkaan juuri päteä, eikä ns. työuranikaan ole ollut suoraa jatkumoa parikymppisestä tähän päivään. Erityisesti minua häiritsee kaiken keskellä, […]

Tästä kirjoituksesta inspiroituneena päädyin pohtimaan omaa ”thirtysomething” elämääni. Lisämausteensa analysointiin tuovat rintakehääni puristava ahdistus, silmäkulmissani ulospääsyä odotteleva, kirvelevä itku, sydämeni sykettä nostava stressi ja päätäni särkevä patoutuva viha. Ai niin, ja vielä se seikka, että tunnen itseni jälleen (tai yhä) todella yksinäiseksi ja syrjityksi. (Jos tässä vaiheessa alkaa ahdistaa ja vituttaa, niin suosittelen, ettet lue […]

  Luojan kiitos minulla on vielä tämä blogi! Tarvitsen tätä virtuaalimaailman roskakoria, parasta ystävääni ja psykologiani tänään enemmän kuin pitkään aikaan. Olotilani on nimittäin sen enempiä kaunistelematta aivan H E L V E T I N  P A S K A M A I N E N ! Koko talven yli huijasin itseäni, että olen […]

Olen opiskellut koko aikuisikäni ja takanani on yksi yliopistotutkinto. Silti istun taas ”koulunpenkillä” haparoiden tällä kertaa AMK-tutkintoa kohti, koska maisterin tutkintoni ei ole minua työllistänyt. Olen ollut työelämässä opiskelujeni ohessa, mutta edelleenkään en ole löytänyt ”oikeita töitä” eli koulutustani vastaavaa työpaikkaa, josta saisin kunnolla palkkaakin. Olen kyllä pian menossa palkattomaan työharjoitteluun tekemään koulutustani vastaavaa työtä. […]

Olen ollut heinäkuun puolivälin jälkeen melkoisen hyväntuulinen. Olen ikään kuin ”unohtanut” olla masentunut. Ehkä mielen keventyminen johtui kesästä, auringosta ja ihan vain rentoutumisesta laiturin nokassa? Keskityin elämään päivä kerrallaan, nauttimaan hetkestä siinä ja silloin. Tärkeintä oli vain oleminen, hengittäminen, hömppäkirja ja lasten kanssa uiminen, juoksulenkki metsässä, paljain jaloin kävely takapihan ruohikolla… Vaan on tässä kaikessa […]

(kuva) Joka päivä tuntuu siltä, että käsieni ympärillä puristaa näkymätön köysi, joka hiertää ihoani vereslihalle. En tiedä kuka köyden toista päätä pitelee, mutta se jokin liikuttelee käsiäni kuin heiveröistä marionettia, riepotellen sinne tänne, pitäen käteni alati liikkeellä. Vasta yön tullen liike lakkaa ja saan käteni hetkeksi itselleni. Tuskin pystyn liikuttamaan särkeviä, voimattomia sormiani, joiden huomaan […]

(kuva täältä) Tiedättehän, kuinka joitakin ihmisiä ei voi kuvailla oikein millään muulla sanalla kuin ”epätasapainoinen”. No, pian tiedätte myös, että minä olen juuri tuollainen ihminen. Omasta mielestäni olen vain hieman erikoisempi persoona ja psyykkisesti täysin terve, ellei masennusta lasketa psyyken sairaudeksi (sillä sitähän se on, mutta ei kuitenkaan mielisairautta). Järki juoksee kirkkaana, eikä elämäni täyty […]

Viime päivinä minulla on ollut hyvin voimakas tunne siitä, että en kuulu tänne enää, mihinkään. En Lilyyn, en perheeseeni, en kotipaikkakunnalleni, en tähän maailmaan. Tuo tunne on syvästi ahdistava ja lamaannuttava. Pahimmalta tuntuu se, ettei sitä tunnetta pääse eroon edes nukkuessaan, vaan se tulee uniinkin. Koko oleminen on muuttunut sietämättömäksi kiemurteluksi, kun tuntuu siltä, että […]

(kuva) ”Eilen oli eilen ja nyt on nyt, on tukka päästä lähtenyt…” No, ei onneksi kuitenkaan, mutta harmaita on jo alkanut löytyä seasta. Eilinen postaukseni liittyi niihin voimakkaisiin ketutuksen tunteisiin, joita puolisoni aiemmat sähläämiset vieläkin aiheuttavat. Konkreettisia jälkiseuraamuksiakin on yhä, sillä perintätoimisto muisti minua vielä kahdella kirjeellä ja pyysi maksamaan perintäkuluja, muistutusmaksuja, korkoja ja koronkorkoja. […]

”Olisimme huomattavasti onnellisempia, jos oppisimme huomaamaan, mikä meillä on hyvin. Totumme helposti siihen, mikä toimii ja mikä on hyvää ja näemme vain kielteisiä asioita.” Jatkan eilistä teemaani… Luin nimittäin tekstin, joka ikävällä tavalla kirpaisi ja  pakotti katsomaan peiliin. ***** ”Kaiken pitäisi olla täydellistä. Nykyhetken pitäisi olla täydellinen. Jos se on, harmitellaan, ettei lapsuus ollut täydellinen. […]