Yksin sumun keskellä
Olen usein miettinyt huomaavatko muut, että olen masentunut? En pukeudu pelkkään mustaan, vaikka harmaaseen sitäkin useammin. Silmissäni ei asu loputon suru ja epätoivo, ja välillä nauran niin että mahaan sattuu. Ruokahaluni ailahtelee vain vähän, joten en ole nääntyneen tai suruunsa ahmineen näköinen. Jaksan jutella, enkä vetäydy hiljaisimpaan nurkkaan tuijottamaan tyhjyyteen. Valvon myöhään ja nukun vain […]