Tag: työttömyys

Tänään on viimeinen päiväni virallisesti työttömänä, jei! Ilman työtähän olen siis tästäkin eteenpäin, ainakin jonkin aikaa, mutta virallisesti minusta tulee heti huomisesta alkaen päätoiminen opiskelija. Olen siis tietyllä tavalla uuden alun kynnyksellä. Olo on yhtä aikaa jännittynyt, innostunut ja äärimmäisen hermostunut. Eräs sukulaiseni kysyi minulta kesällä, että jos saisin valita, niin menisinkö mieluummin uudelleen opiskelemaan […]

Tilanne on sietämätön! Mieheni on ollut elokuun alusta lähtien lomautettuna ja on juossut TE-keskuksen ja Kelan väliä nonstoppina. Itse odotan sydän kurkkuuni juuttuneena tietoa TE-keskukselta, että antavatko he minulle armoa ja mahdollisuuden aloittaa opintoni työttömyysetuudella (siis työmarkkinatuella) tuettuna. Kummallakaan meistä ei ole senttiäkään rahaa ja asuntomme vastike on maksamatta. Ei paljon naurata. Mieheni ei tiennyt […]

Uskomatonta millainen ihmismieli voikaan olla! Kaiken pimeyden keskeltä ja painavan taakan alta se vain kerta toisensa jälkeen yrittää viimeisillä voimillaan kurottaa kohti valoa. Näimme eilen järkyttävän pitkästä aikaa ystäväpariskuntaa, jonka molemmilla puoliskoilla on hyväpalkkainen, vakituinen duuni. He eivät ole koskaan henkilökohtaisesti kokeneet työttömyyttä tai taloudellista epävarmuutta, mutta se ei ole tehnyt heistä lainkaan ylimielisiä tai […]

(kuva) Joka päivä tuntuu siltä, että käsieni ympärillä puristaa näkymätön köysi, joka hiertää ihoani vereslihalle. En tiedä kuka köyden toista päätä pitelee, mutta se jokin liikuttelee käsiäni kuin heiveröistä marionettia, riepotellen sinne tänne, pitäen käteni alati liikkeellä. Vasta yön tullen liike lakkaa ja saan käteni hetkeksi itselleni. Tuskin pystyn liikuttamaan särkeviä, voimattomia sormiani, joiden huomaan […]

Entä jos en saakaan opiskelupaikkaa ensi syksyksi ja työttömyyteni vain jatkuu? Entä jos ahkerasta yrittämisestä huolimatta en edelleenkään pääse yhteenkään työhaastatteluun? Entä jos edessä on toinenkin taloudellisesti epävarma, ankea ja yksinäinen talvi? Entä jos en jaksakaan tätä kaikkea enää yhtään enempää? Ironista, suorastaan tragikoomista, miten ajatukseni ja tunteeni vaihtelevat päivästä ja viikosta toiseen. Vielä alkuviikosta […]

Törmäsin kyseiseen sitaattiin Facebookissa ja ärsyynnyin välittömästi. Toki tiedän, että lause on irrotettu laajemmasta kontekstista, jota en tunne, mutta silti siitä huokuu tietynlainen ylimielisyys ja ymmärtämättömyys työttömiä ja (pitkäaikais)työttömyyttä kohtaan. Tulen toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Olen avoin ja puhelias, ystävällinen, reilu ja avuliaskin. Osaan kirjoittaa hyvin, osaan puhua ja esiintyä, osaan käyttää tietokonetta, osaan […]

En kirjoittanut eilen mitään, koska oli aprillipäivä; en olisi nimittäin itsekään ottanut kaikkea tekstiäni todesta! Tänään on sen sijaan jo toinen päivä huhtikuuta, tiistai, arkipäivä. Ulkona pitäisi olla kevät, mutta oikeasti siellä on lunta, jäätä ja viileä tuuli. Viime päivät olin suklaan ja kuntoilun yhteisvaikutuksesta endorfiinisen euforisessa olotilassa, vaikka jälkikasvuni tekikin kaikkensa saadakseen minut takaisin […]

Voiko tuota enää paremmin sanoa?! En jaksa tätä jatkuvaa ”päiväni murmelina”-meininkiä, jossa jokainen päivä on kuin kopio edellisestä, paitsi että happamuusasteeni kasvaa päivä päivältä. En jaksa herätä joka aamu ennen kahdeksaa, auttaa lapsia pukemaan, antaa heille aamupalaa (AINA muroja!), hoputtaa pukemaan ulkovaatteita, lähestulkoon taluttaa päiväkotiin, riisua heidät, kävellä takaisin kotiin, tehdä aamupalaa, istua tietokoneelle ja […]

Nykyihminen on elämänmittaisessa koulutusputkessa. Koskaan et tiedä ja osaa tarpeeksi. Ikinä et ole valmis, riittävä sellaisenaan. Itseään täytyy kehittää, parantaa ja päivittää jatkuvalla syötöllä. Eikä tämä tosiasia koske pelkästään työelämää, vaan ihan kaikkea mahdollista elämään kuuluvaa. Ei tarvitse mennä tätä asuntoa edemmäs kalaan, kun löydän jo lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka mikään ei koskaan riitä. Olen […]

Eräs ”Vierailija” esitti minulle tuon kysymyksen kommentoidessaan edellistä kirjoitustani. Vastaukseni on: Kyllä. Ja ei. En tiedä. Aloitin työteon jo 13-vuotiaana poimimalla mansikoita ja kitkemällä loputtoman pitkältä tuntuvia mansikkarivejä milloin kaatosateessa, milloin suorassa auringonpaisteessa. Sain selkäni ja polveni kipeiksi, käsiin tarttui punertava kestopigmentti ja yksi pakollinen ”mansikkamahatautikin”  tuli kärsittyä jokaisena nuoruuteni kesänä. Lukion jälkeen vietin vuoden […]