”Terminaalihoitoa” parhaimmillaan
Kerran vuodessa sinne on ainakin päästävä! Mikään ei voita sitä tunnetta, kun jalat konkreettisesti irtoavat maankamaralta ja siirtyvät kokolattiamatolla päällystetylle, pehmeälle ja hiljaiselle hyttikäytävälle. Ovi naksahtaa auki, kassit rojahtavat lattialle ja lävitseni tulvahtaa helpottunut, vapautunut olo. Vatsa kurnien lähdemme buffettiin illalliselle, jota olemme jo useamman päivän odottaneet. Kerta toisensa jälkeen haen lisää alkuruokia, pääruokaa, viiniä… Ja silti aina jaksan ahtaa itseeni useampaa lajia jälkiruokaa! Loppuilta sujuu leppoisissa merkeissä trubaduuria kuunnellen ja drinksuja siemaillen. Aivot on jätetty kotimme naulakkoon ja jäljellä on vain rentoutunut, hyvä olo.
Olemme vuosien (ja eri vuodenaikojen) mittaan kolunneet puolisoni kanssa niin Ruotsiin kuin Tallinnaankin menevät laivat, sini- ja punavalkoiset. Vastarannallakin on tullut käytyä, mutta enimmäkseen olemme tykänneet lyhyistä ja edullisista 23h-risteilyistä. Päätarkoituksena on ollut kahdenkeskinen aika kaukana arjen ympyröistä. Olemme keskittyneet hyvään ruokaan ja juomaan, musiikkiin ja tietysti toisiimme (sekä häiriöttömiin yöuniin!). Paluumatkalla olemme pyörineet laivan myymälöissä hypistelemässä, tuoksuttelemassa ja maistelemassa. Jokaiselta reissulta matkaan on tarttunut karkkia ja viiniä, mutta uuden hajuveden olen ostanut vain korkeintaan kerran vuodessa.
Edellisestä risteilystä on aikaa puoli vuotta. Joulukuussa olimme puolisoni kanssa ilmaisristeilyllä, kiitos clubijäsenyyden ja lahjakortin. Nyt olemme taas lähdössä Itämerelle puksuttamaan, mutta tällä kertaa jälkikasvun kera. Matka ei ole tälläkään kertaa kallis, sillä maksua menee vain meistä aikuisista. Odotan jo kauhulla niitä pitkiä, pitkäveteisiä tunteja, jotka istumme puolisoni kanssa leikkipaikan reunamilla seuraten lasten riehumista pallomeressä. Vielä enemmän pukkaa soijaa pelkkä ajatus lounaasta buffetissa. Yötä hytissä en suostu vielä edes ajattelemaan! Toisaalta on mukava seurata jälkikasvun jännittynyttä odotusta ja riemua, jota lähestyvä laivamatka aiheuttaa. Se tulee olemaan heille monin verroin suurempi elämys ja varmasti yksi tämän kesän kohokohdista, jonka he muistavat vielä pitkään!
Tunnustan, että odotan jo itsekin vesi kielellä herkuista notkuvia pöytiä ja sitä hyvällä tavalla huvittavaa tunnusmusiikkia, joka aloittaa jälleen yhden matkamme laineilla: Taa daa daa tadadadadam tadadadadam, taa daa daa tadadadadam tadadadadam…