Valokuva minusta

Siinä se tököttää sivupalkissa…

Valokuva minusta!

Halusin kokeilla miltä tuntuu paljastaa itsestään hieman enemmän. En edelleenkään tosin koe, että kuva antaisi mitään lisäarvoa blogilleni ja kirjoittamilleni teksteille… Olkoon kuitenkin toistaiseksi tuossa.

Kasvojani en edelleenkään halua paljastaa, eikä sille mielestäni ole tarvettakaan. Tuima perusilmeeni on johtanut vuosien varrella monia ihmisiä harhaan ja pitämään minua milloin ylpeänä, milloin veemäisenä. Totuus on, että olen epävarma ja hieman varautunut, mutta tutustuttuani varsin puhelias, lämmin ja iloinen ihminen. Minkä minä sille mahdan, että olen saanut geeniperintönä tuikeat kulmat ja syvälle poraavan katseen!

Kuva on useita vuosia vanha. Minulla on edelleen samanpituiset hiukset ja vartaloni ei onnekseni ole kovin paljoa kuvan ajoista muuttunut. Ehkä tosin lantio, takapuoli ja vyötärö ovat hieman leveämmät nykyisin (sattuneesta syystä)…

Tunnelma kuvassa kertoo paljon minusta ja suhtautumisestani elämään. Olen ikuinen haaveilija, joka hieman haikein tunnelmin tuijottaa kauas taivaanrantaan toivoen olevansa edes hetken jossakin muualla, joku muu, ehkä onnellisempi kuin nyt… Arvostan luontoa ja katselen mielelläni kauniita, avaria maisemia, jolloin voin tuntea itseni todella pieneksi ja mitättömäksi osaksi tätä suurta maailmaa; voin tajuta olevani vain atomi keskellä suurta universumia.