Valokuvia kukista ja kasveista (joita en tosin tunnista)

Kuljen joka paikassa kamera kassissani tai kaulassa roikkumassa. AINA löytyy jotain kuvattavaa, oli se sitten jokin hauska tilanne, omituinen näky, suloinen eläin tai vain kaunis kukka. Näin kesällä (tai pitäisikö sanoa ”kesäisin”) olen kuvannut erityisen paljon kasvikunnan tuotteita, vaikka en niistä juuri mitään ymmärrä. Tuon Viivi & Wagner-tripin nähtyäni aloinkin pohtia syitä kukkien kuvaamiselleni. Miksi kuvaan kasveja ja kukkia? Luulen, että vastauksen tähän kysymykseen haluaisi tietää myös puolisoni, jonka suhtautuminen asiaan on samaa linjaa Wagnerin kanssa.


Kun näen kauniin tai erikoisen kukan, on siitä pakko räpsäistä muutama otos. Luulen, että kyse on puhtaasti estetiikasta. Kukkien ja joidenkin kasvien värikkyys ja hauras kauneus viehättävät minua. Onhan kaunis kohde sitä paitsi ns. helppo kuvattava, sillä kuvasta tulee suurella todennäköisyydellä onnistunut juuri kohteensa ansiosta.



Näitä kukista ja kasveista ottamiani kuvia näkevät vain harvat, lähinnä oman perheeni jäsenet. Ne vain hautautuvat vuosikausiksi kovalevyn uumeniin. Nyt kun olen etsiskellyt kuvia satunnaisista kansioista, niin ihmettelen, miksi en ole aikaisemmin koonnut kuvia yhteen ja teettänyt niistä pientä kuvakirjaa tai kalenteria tai vaikkapa tauluja? Olen ottanut kuvat omaksi (silmän)ilokseni, mutta kelpaisi näitä varmasti näyttää joskus muillekin.

Toki kuvaan Viivin tapaan myös muistoksi. Yllä olevassa kuvassa on lasteni keräämä kesäinen kukkakimppu äidilleen eli minulle. Täytyihän noin ihana ja herttainen lahja taltioida jotenkin, koska en osaa kukkia kuivatakaan.
Jatkan siis tätä aavistuksen käsittämätöntä ja turhaa, mutta harmitonta harrastustani tänäkin kesänä. Ihmetelköön puolisoni rauhassa. En minäkään ymmärrä kaikkia hänen touhujaan.