Vie minut metsään, vielä kerran, apinamies…
”Kuinka usein harrastaisit seksiä, jos voisit valita?”
Hyvä kysymys. Vastaan, että aina silloin kun tekisi mieli. Joskus seksiä voisi olla neljä kertaa päivässä, joskus kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Pääasia on, että seksiä saisi harrastaa aina kun siihen olisi aikaa ja haluja.
Minulla ei vain ole tällä hetkellä mahdollisuutta valita. Olen ollut jo yli vuoden ilman seksiä, eikä tälle hiljaisuudelle näy loppua.
Parisuhteeni ja avioliittoni seksittömyys on asia, johon olen jo turtunut. Välillä kuitenkin hormonitoimintani muistuttaa minua siitä, että jotakin puuttuu. Se on jotakin sellaista, jota vartaloni kaipaa ilman että järkeni edes tajuaa asiaa. Jokainen soluni huutaa äänetöntä huutoaan ja kaipaa hellyyttä, kosketusta, toista lämmintä ihoa lähelleen. Alkukantainen naaraseläin minussa haluaa tulla huomatuksi ja huomioiduksi.
”Enemmän kuin panemista kaipaan sitä, että tulisin nähdyksi naisena ja että joku haluaa minua.”
Nainen, 35
Yllä oleva sitaatti on kuin omasta kynästäni. Haluaisin niin kovasti, että mieheni huomaisi minussa muutakin kuin äitiyteni ja kodinhoitajan roolini. Haluaisin, että hän näkisi minussa välillä hyvän ihmisen, eikä keskittyisi vain negatiivisiin puoliini. Haluaisin, että hän näkisi ja kokisi minut ensikädessä naisena, hänen naisenaan. Valitettavasti masennus, taloushuolet ja vuosien aikana kertynyt käsittelemätön katkeruus estävät miestäni olemasta se ”apinamies”, joka veisi minut mukanaan metsään…
Rehellisesti sanottuna seksielämämme oli hyvää ensimmäiset kolme tai neljä vuotta, minkä jälkeen se alkoi hiipua osin oman masennukseni ja siitä seuranneiden parisuhdeongelmien vuoksi, mutta myös siksi, että seuraavat vuodet olivat täynnä opiskelua, töitä, perheen perustamispuuhia, lapsia, rahahuolia, kiirettä, väsymystä, yhteisen ajan puutetta. Siis se tavallinen tarina. Syytä seksittömyyteen on sekä minussa että miehessäni, mutta meistä kahdesta minä olen aktiivisemmin yrittänyt keskustella asiasta ja tehdäkin sille konkreettisesti jotain. Tulokset ovat olleet erittäin laihoja, sillä ”it takes two to tango”.
Olen ollut ihastunut ja haaveillut seksistä vieraan miehen kanssa useammin kuin kerran. Silti en ole mennyt vieraaseen sänkyyn ja pettänyt miestäni vain saadakseni seksiä, fyysistä hyvää oloa ja naisellisen egon kohotusta. Seksi toisen miehen kanssa ei nimittäin olisi helppoa, vaikka eroaisin nykyisestäni, sillä naisellinen itsetuntoni on erittäin heikko. Pelkään, etten enää kelpaa kenellekään, koska en kelpaa miehellenikään. Ja osaisinko edes enää?…
Kuitenkin olen kahden tulen välissä, joista toinen on avioliittoni ja siinä säilyvä luottamus, ja toinen puolestaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointini sekä seksuaalisuuteni, josta en haluaisi luopua näin nuorena vain huomatakseni kahdenkymmenen vuoden päästä olevani katkeroitunut ja elämättä jääneitä vuosia katuva, kuihtunut (ja kuivunut) naisenkuvatus. Järki vetää yhtäälle ja tunteet, fyysisetkin, toisaalle.
Tilanne on erittäin ahdistava, polttavan kivulias ja hankala. Toistaiseksi olen päättänyt kärvistellä ja hiljaa yrittää selvitellä tätä sotkua, jos se on enää selvitäkseen. Kaikesta huolimatta en suostu uskomaan, että seksielämäni tai elämäni seksuaalisena olentona on vielä tässä iässä ohi.
(Sitaatit täältä)