Viimeinen vilkaisu olan yli
Tätä kulunutta vuotta ei ole jäljellä enää montaa päivää, joten on tullut aika kääntyä ympäri vielä viimeisen kerran ja katsoa kaikkea taakse jäänyttä, elettyä elämää.
Ihan ensimmäiseksi mieleeni palaa edellinen uudenvuoden aatto, jolloin valoimme puolisoni kanssa perinteiset tinakiekurat. Minä sain aivan päivänselvän lohikäärmeen, jolla oli sarvetkin, ja pieniä, sileitä, kyyneleen muotoisia hippuja. Ristiriitaisin tuntein ajattelimme niiden olevan ehkä onnen kyyneleitä, sillä vuosi 2012 olisi kiinalaisessa horoskoopissa lohikäärmeen vuosi ja siksi täynnä onnea ja onnekkaita sattumia?… Joka tapauksessa toiveet tulevan vuoden suhteen olivat korkealla.
Kevät kului kuin siivillä. Istuin yritysvalmennuksessa ja kirjoitin viimeisillään olevaa graduani. Lapset eivät juurikaan sairastelleet, vaikka kaikenlaisia kammotuspöpöjä olikin liikkeellä. Puolisoni voitti ison summan rahaa veikkauspeleistään ja sai maksettua sillä osan veloistaan. Aloitin juoksuharrastuksen ja nautin päivä päivältä kohentuvasta kunnostani. Hymyilin sisäisesti ja uskoin tulevaisuuteen pitkästä aikaa vuosikausiin!
Kesän alussa olin valmis ja helpottunut maisteri, jonka silmissä siinsi tulevaisuus yrittäjänä. Valitettavasti Finnvera ja pankit eivät olleet asiasta yhtään niin innostuneita, ja syksyä kohti tultaessa minun oli lopulta uskottava, että yrittäjyys vaihtuisi sittenkin työttömyyteen. Juoksulenkkieni lisäksi alkoi laukkaaminen vuoroin työkkärissä, KELA:ssa ja verotoimistossa. Samalla sai alkunsa myös tämä sekalainen blogini.
Alkuvuoden toiveikkuus ja valo vaihtuivat syksyn ja alkavan talven alakuloiseen kyynisyyteen ja pimeään. Kasvava masennukseni korreloi heikkenevän itsetuntoni kanssa, eikä työpaikkojen olemattomuus ja harvoihin työhakemuksiin vastaamattomuus yhtään auttaneet asiaa. Lopulta fysiikkanikin petti ja vatsataudin kautta siirryin sairastamaan pitkittynyttä flunssaa, jonka seurauksena juoksut jäivät. Se taas pahensi lisää henkistä terveyttäni.
Joulukuun puolivälissä rakas, pitkäikäinen lemmikkini sairastui vakavasti ja kuoli. Itkin kolme päivää, enkä pystynyt syömään, sillä vatsani täytti surun ja kaipauksen muodostama tumma möhkäle. Lähestyvä joulu pakotti kuitenkin ryhdistäytymään ja miettimään lahjaostoksia sekä muita arkiaskareita. Asuntomme suursiivous jäi silti tekemättä, mutta kynttilänvalossa sitä ei juuri huomaa.
Nyt olen tässä. Uusi vuosi vaihtuu reilun kahden päivän päästä. Minkälaisia toiveita ja unelmia minulla on ensi vuodelle? En tiedä. Vielä. Ainakaan en halua, että vuosi on tämän vuoden kaltainen. En halua istua enää kotona, toimettomana, rahattomana ja masentuneena. En halua jatkuvasti riidellä puolisoni kanssa, enkä huutaa lapsilleni. En halua turhaan uskoa ja toivoa, enkä pettyä karvaasti…
Vielä viimeinen vilkaisu olan yli vuoteen 2012. Mitä muuta siihen mahtui? Sateinen kesä, hajonnut järjestelmäkamera, uusi talvitakki, neljä kesämökkireissua ja kaksi laivaristeilyä, rikkipotkaistu ulko-oven koristelasi, miljoonakahdeksansataatuhattaseitsemänkymmentäneljä uhmakohtausta, yhdet isot syntymäpäiväjuhlat, lukemattomia halauksia, pusuja ja piirustuksia, ensimmäisiä ihastumisia, uusi jääkaappipakastin… Elämää.
Pian on uusi vuosi ja uudet, toivottavasti paremmat kujeet.
Nähdään taas ensi vuonna!