Viimeistä päivää virallisesti työttömänä

Tänään on viimeinen päiväni virallisesti työttömänä, jei! Ilman työtähän olen siis tästäkin eteenpäin, ainakin jonkin aikaa, mutta virallisesti minusta tulee heti huomisesta alkaen päätoiminen opiskelija. Olen siis tietyllä tavalla uuden alun kynnyksellä. Olo on yhtä aikaa jännittynyt, innostunut ja äärimmäisen hermostunut.

Eräs sukulaiseni kysyi minulta kesällä, että jos saisin valita, niin menisinkö mieluummin uudelleen opiskelemaan vai töihin? No daa-a, what do you think, töihin tietysti! Opiskelusta kun ei makseta palkkaa, ellei henkistä pääomaa eli osaamista, tietotaitoa, lasketa. Mielelläni olisin tämän työttömänä olon näin vuoden jälkeen jättänyt siirtymällä hyväpalkkaiseen duuniin, mutta kyllä tämä opiskelijuuteen paluukin ihan hyvä vaihtoehto on. Aina se kotona istumisen hakkaa 10-0!

Yli kolmekymppisenä perheenäitinä on tietysti hieman… En sano ”noloa” tai ”kornia”, koska aikuisena opiskelevia on paljon, varsinkin näin laman aikaan. Mutta… On siinä silti jotain pikkuisen punastuttavaa myöntää, että ”koulun penkissähän minä… Taas!”, kun en ole tehnyt päivääkään ns. oikeita, oman alani (johon kymmenen vuotta kouluttauduin oikein ylimmällä tasolla) töitä.

Äsh! Parasta vain keskittyä nukkumaan ensi yönä edes muutama tunti ja mielellään ilman painajaisia, kiitos! Pääsen kouluun sentään omalla autollamme, joten bussireittien ja -aikataulujen opettelu jää myöhempään syksyyn. Huomenna sitä paitsi vasta ”tutustutaan” kouluun ja opettajiin, joten luvassa on varmasti varsin leppoisa päivä.