You silly, silly, SILLY girl…
Otsikossa pitäisi lukea ”nainen”, mutta eihän tällaista tunnemylläkkää voi aikuisen naisen kohdalle edes ajatella… Vai voiko? Fiilikseni ovat samat, kuin teini-ikäisenä, kun oli yksipuolisesti ja erittäin epätoivoisesti ihastunut johonkin poikaan, joka ei tiennyt minun olevan edes olemassa.
Olen viime aikoina pistänyt merkille, etteivät Facebook-päivitykseni enää kiinnosta nuorta ihastustani. Hän ei enää peukuta, ei kommentoi, nada. Sen sijaan tasaisin väliajoin feediini ilmestyy söpöjen ja piukkapeppuisten tyttöjen selfieitä, joista ihastukseni on tykännyt. Tähän asti olen yrittänyt sivuuttaa ne ajattelemalla ”normaalia nykynuorten touhuahan tuo vaan…”, mutta nyt on sietokykyni raja tullut vastaan.
Perustin jokin aika sitten Instagram-tilin, jonne kuvailen niitä näitä varsin ahkerasti. Olenpa ottanut jopa pari selfietäkin, tosin en tosissani kuitenkaan… Aloin seuraamaan kaikkien tuttavieni avoimia Instagram-tilejä, mukaan lukien Hänen. Tähän mennessä Hän on laittanut itsestään kaksi kuvaa, mutta tykännyt kahdesta tuhannesta! Kuvista 99% on nuoria naisia, suomalaisia ja ulkomaalaisia, toinen toistaan kauniimpia ja seksikkäämpiä (sekä rintavampia). Ok, ihan normaalia nuoren miehen hormonihöyryistä toimintaa, mutta… AAAAAAARGH! Minua hän ei edelleenkään seuraa, vaikka hän ihan varmasti tietää minun olevan Instagramissa. (Tiedän, asialle on selitys: Ei vanha lehmä nuorta sonnia kiinnosta!)
VOI HELVETTI! Tunnen itseni niin tyhmäksi, lapselliseksi ja epäkypsäksi, että suorastaan oksettaa. Nolouden tunne ja häpeä istuvat olkapäilläni ja ilkkuvat minkä ehtivät. Kuinka minä, AIKUINEN NAINEN, saatoin ajaa itseni jälleen kerran tähän typerään tunnemylläkkään? ENKÖ MINÄ IKINÄ OPI?!!
Olen aina ollut hyvin vahvasti tunteva ihminen. Ilmeisesti kaipaan elämääni vahvoja tunteita, ja koska niitä eivät arki ja nykyinen parisuhteeni minulle tarjoa, niin sorrun tällaiseen teinityttömäiseen haihatteluun. Tiedän, ettei minun pitäisi ruoskia itseäni liikaa, mutta kun (lue yllä oleva kappale). Kuinka ikinä saatoinkaan toivoa, että niin nuori miehenalku kiinnostuisi minusta?!! Tervetuloa reaalimaailmaan, sinä typerä, typerä, typerä nainen!
Ja ihan pahinta kaikessa on se, että kun näen hänet seuraavan kerran, niin tiedän, että se tuttu ihastumisen tunne jysähtää mahani pohjaan ja rintakehään kuin moukari. (En minä ikinä opi!)