Ystävänpäivän apologia
Päätin eilen, etten kirjoita ystävänpäivästä tai ystävyydestä, mutta tänään olenkin toista mieltä. Syynä ovat eiliset, omassa Facebook-feedissäni suurta suosiota nauttineet, angstiset ja suorastaan negatiiviset kirjoitukset, joissa ystäväni ja tuttavani haukkuivat koko ystävänpäivän kapitalistisena jenkkihapatuksena alimpaan lattianrakoon. Tavallaan ymmärsin heidän pointtinsa, mutta silti sappeni kiehahti.
Ensinnäkin, jokainen järkevä, aivojaan käyttävä suomalainen tajuaa ja tietää, että se amerikkalainen, siirapinmakea ja ällöpinkki Valentine’s Day on päivä rakastavaisille (tai sellaisiksi haluaville), ei niinkään ystäville. Täällä Suomessa juhlitaan nimenomaan ystävänpäivää, jolloin voi muistaa halutessaan ystäväänsä, työkaveriaan, omaa äitiään tai vaikka naapurin mummoa. Kukaan ei tietenkään estä virittelemästä romanttisempaakin Valentiinuksen iltaa, mutta se ei siis ole täällä se pääasia. Kyse on muistamisesta ja toisen ilahduttamisesta, sen kertomisesta, että toinen on jollakin tavalla tärkeä.
(metoyouonline.com)
Toiseksi, kukaan ei pakota ostamaan kaupoista niitä sydämenmuotoisia suklaita, pehmonalleja, pinkkejä ja punaisia koriste-esineitä jne. Ja jos joku niitä ostaa, niin mitä pahaa siinäkään on? Kyllä marketeista raahataan kotiin turhempaakin roinaa, vai mitä mieltä olette keltaisista pääsiäistipuista, värikkäistä vappupalloista ja serpentiinistä tai vaikkapa vaan joulukoristeista? Ihan samanlaista kaupallista krääsää sekin on.
Kolmanneksi, jos on olemassa päivät äitiydelle, isyydelle, lapsille, veteraaneille, naisille, kuolleille kirjailijoille ja säveltäjille, YK:lle jne., niin eikö ystävyys jos mikä ole oman päivänsä ansainnut?! Kyynisimmät mussuttavat tähän, että ystävänpäivä pitäisi olla joka ikinen päivä. Totta, niin pitääkin, mutta silti se ei ole ristiriidassa varsinaisen ystävänpäivän kanssa, jolloin ystävyyttä voi juhlistaa virallisemmin ja potenssiin kymmenen. Lisäksi tällaisessa hektisessä elämänvaiheessa, kun kaiken (ja tarkoitan todella KAIKEN!) ajan vievät lapset, kotityöt ja arki, opinnot (tai työt), parisuhde, oma vähäinen aika, jolloin yrittää ehtiä harrastaa jotain jne., niin kyllä siinä valitettavasti ystävyys jää hieman taka-alalle, ainakin jos ystävistä läheisimmät asuvat eri paikkakunnilla. Sähköposteja vaihdetaan harvakseltaan ja joskus soitetaan, mutta arki jyrää armotta kaiken alleen. Siksi virallinen ystävänpäivä tulee hyvänä muistutuksena siitä, että ne ystävät ovat tärkeitä ja olemassa tuolla jossain.
Neljänneksi, onhan se nyt vaan söpö ja ihana juhlapäivä! Maailmaan mahtuu aina pikkuisen lisää pinkkiä, sydämiä, nalleja ja suklaata.
Että teille, arvoisat angstaajat, toivotan lisää suvaitsevaisuutta ja avarampaa elämänkatsomusta sekä elämänkokemusta, ehkä ikääkin. Ystävänpäivä ei ole kaupallisista päivistä turhin tai pahin, sillä sen sanoma on välittäminen, ystävyys ja rakkaus. Vai mitä sanotte Halloweenista?!!