Into ja kaipuu
Oih ja voih. Miten voikaan työaiheisella kurssilla vapaaehtoisesti vietetty viikonloppu saada pienen ihmisen näin innostuneeksi ja inspiroituneeksi? Ei paljoa haitannut istua vapaapäiviä kuuntelemassa luentoa luennon perään ja kittaamassa keskinkertaista kahvia, kun sai imeä itseensä uutta tietoa ja herätellä vanhaa ja jo aika syvälle haudattua haavetta unelma-alasta. Olisin halunnut vain huutaa auditorion takarivistä toistaan paremmille ja mielenkiintoisemmille puhujille, että kertokaa mulle kaikki, mitä tästä alasta voi tietää!
Kotiin päästessä käynnissä olikin sitten sellainen aivomyrsky, että oksat pois. Miten jatkaa tästä eteenpäin, että uudelleen syttynyt into ei hiipuisi taas ja että seuraavat ammatilliset askeleet olisivat oikean suuntaisia?
Jatkaako mahdollisuuden tullessa nykyisessä hommassa, jossa pääsee seuraamaan unelma-alaa sen reunamailta ja ehkä vähitellen hivuttautumaan sisemmälle vai lähteäkö aktiivisesti hakeutumaan uuteen duuniin alan ytimeen, vaikka ala on myllerryksen kourissa ja duuneja ei oikeastaan ole? Niinpä niin.
Kurssin nostattamiin kysymyksiin saan varmasti miettiä vastauksia vielä aika kauan. Mutta kurssi herätti myös graduvaiheessa kirjoihin väsyneen lukijan kaipuun kirjojen pariin, ja siihen aion reagoida heti.