Hei vain kaikki kulinaristit, nyt on uuteen blogiin tutustumisen aika!

Pitkällisten pohdintojen jälkeen Suvi ja Kati nimittäin ovat päättäneet (hieman ehkä jälkijunassa) siirtää reseptiikkansa ja ruokaideologiansa somen puolelle! 

Historiamme kokkaamisen kanssa on lähes yhtä pitkä kuin syömisen: Suvi muistaa 6-vuotiaana inspiroituneensa Teijan keittiöstä niin, että leipoi ohjelmassa esitellyn sokerikakun hiekkakakkuvuokaan ja pisti sen paistumaan mikroon. Kati puolestaan sai jo 5-vuotiaana valtuutuksen toimia äitinsä apukokkina béchamel-kastikkeen valmistuksessa kaataen kattilaan maitoa kuin viimeistä päivää. Eteenpäin on menty, vaikka meistä kumpikaan ei ruuan parissa virallisesti työskentelekkään. Hoksattu ollaan ainakin sen verran, että leivän saa pöytään, kun sen tekee itse.

Miksi sitten blogi? Ensinnäkin siksi, että meistä kumpikaan ei halua enää kertaakaan joutua tilanteeseen, jossa meiltä kysytään reseptiä, emmekä osaa antaa sitä, koska olemme heitelleet ruuan joukkoon sitä ja tätä – mittaamatta tai kirjaamatta raaka-aineita ylös. Tämä menettelytapa tekee myös mahdottomaksi toisintaa hyväksi todettu annos. Tarvitsemme siis molemmat hieman rotia. Toiseksi toivomme blogistamme kanavaa, jossa samanmieliset (ja toki myös erimieliset!) lukijat voisivat pohtia kanssamme ruuan valmistukseen ja sen tuotantoon liittyviä kysymyksiä. Kaksisuuntaisella sometiellä täällä siis käppäillään.

Looking foodin toivommekin tarjoavan lukijoilleen inspiraatiota, hyvää mieltä ja paloja purtavaksi niin suulle kuin mielelle. Ajatuksenamme on olla lukijoillemme ennen kaikkea rehellisiä: jos soppa sattuu palamaan pohjaan, emme salaa sitä filtterillä, tai jos opimme jotain uutta ruuan tuotannosta, kerromme sen teille ilman marenkikuorrutusta. Miltä kuulostaa?

Kirsikaksi kakun päälle lienee pieni esittely meistä vielä paikallaan. Tehdäänpä se nyt näin ystäväkirjan muodossa:

Suvi

Rankkaan suosikkiraaka-aineikseni…
…bataatin, tomaatin, erilaiset juustot, yrtit, pähkinät ja seesaminsiemenöljyn.

Jääkaapistani löytyy aina…
…juustoja, kahvimaitoa, maustamatonta jogurttia, paljon maustetahnoja ja -kastikkeita sekä äidin tekemiä hilloja.

Ruokakomerostani puolestaan…
…liikaa mausteita, lisää tahnoja ja kastikkeita, erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, kananmunia, kahvia, itsetehtyä mysliä, jasminriisiä, riisinuudeleita.

Keittiössä olen…
…tarkka siitä, että veitsi on terävä ja että kaikki tarvittavat välineet löytyvät. Siksi laitankin ruokaa mieluiten omassa keittiössäni. Saatan olla myös liian itsepäinen ruuanlaittorutiineissani. Välillä on vaikea päästää vieraita käsiä omaan keittiöön, koska olen tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla ja tietyssä järjestyksessä. Saatan joutua hengittämään pari kertaa syvään, jos joku leikkaakin sipulin suikaleiksi väärään suuntaan, mitä itse olin sen juuri siihen ruokaan ajatellut. Olen kuitenkin aina yhtä innoissani ruokaa laittaessa, vaikka se ei aina menisikään niin kuin olin ajatellut.

Ruuanlaitossa tärkeintä on…
…hyvät raaka-aineet, koska kuka nyt haluaisi nahistuneita porkkanoita raastaa. Monesti hyvät raaka-aineet ovat terveellisempiä, tuoreissa kasviksissakin on vielä vitamiinit tallella. Lisäksi hyvillä raaka-aineilla on yksinkertaisesti helpompi onnistua.Tärkeää on myös käyttää luovuuttaan. Jääkaapin jämistä saattaakin syntyä sattuman ja luovuuden kautta jotain todella hyvää. Aika ajoin on myös syytä haastaa itseään, kokeilemalla uusia ruokalajeja, raaka-aineita tai valmistustapoja – tai antaa jonkun muun valita sipulin suikalointisuunta. Vaikka aina ei ruoka täydellisesti onnistuisi, oppii varmasti aina jotain uutta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin hyvällä fiiliksellä kokkaaminen!

Ruuanlaittoon ei kannata sotkea…
…tapoja, joilla pilaa raaka-aineet, koska ruokaa ei saa heittää roskiin! Ei myöskään huonoa fiilistä ja liikoja paineita.

Jos saisin oikaista ruokavääryyden, puuttuisin…
…kauppojen puolivalmisteisiin. Miksi välillä on niin vaikea löytää perusraaka-aineita sen sijaan, että hyllyt notkuvat valmiiksi marinoituja, kuutioituja ja prosessoituja ruokia?

Rakastan hyöriä innokkaiden ruokailijoiden ja hellan välissä, koska…
…tietenkin siksi, että rakastan syödä hyvää ruokaa, mutta nautin myös suuresti itse ruuanlaitosta. Keittiössä aika kuluu usein huomaamatta ja kokkailu saa minut hyvälle tuulelle. Pahimmat ruokamokat syntyvät usein, kun teen ruokaa vain itselleni, enkä jaksa välittää. Olenkin huomannut, että ehdottomasti eniten minua inspiroi keittiössä se, kun saan laittaa ruokaa ystävilleni.

Kati

Rankkaan suosikkiraaka-aineikseni…
…tomaatin, lehtikaalin, nokkosen, kaiken maailman juustot (mitä vahvempi sen parempi!), pähkinät ja siemenet sekä talvikurpitsan.

Jääkaapistani löytyy aina…
…avattu oliivipurkki, liian vajaa purkki tahinia, pala parmesania, oletettavasti pala aika montaa muutakin juustoa, omenamehua, pitkään säilyviä vihanneksia (kuten perunaa, porkkanaa ja bataattia), kaurajogurttia ja äidin säilömiä makeita suppilovahveroita.

Ruokakomerostani puolestaan…
…seesaminsiemeniä, ohrahelmiä, sata purkkia erilaisia mausteita, maapähkinävoita, erilaisia oliiviöljyjä ja etikoita, kananmunia ja hunajaa.

Keittiössä olen…
…seesteisimmilläni ja lähes aina onnellinen. Olen rauhaton persoona, mutta hellan ääressä rentoudun, hymyilen tavallista enemmän ja lauleskelen ruuanlaittomusiikkini mukana. En kyllä osaa laulaa. Yhtään.

Ruuanlaitossa tärkeintä on…
…rento asenne ja kekseliäisyys. Niillä voi myös korvata ne puuttuvat raaka-aineet, jotka on kiireessä unohtanut kauppaan.

Ruuanlaittoon ei kannata sotkea…
…turhia paineita. Kohta kolmekymmentä vuotta totaalisena perfektionistina elämääni eläneenä olen huomannut, että jos jonkin asian voi toteuttaa ilman ennakko-odotuksia, se kannattaa tehdä.

Jos saisin oikaista ruokavääryyden, puuttuisin…
…tylsistyttävän geneerisesti lihansyöntiin. Ehdottomasti. Mutta palataan tähän tuonnempana.

Rakastan hyöriä innokkaiden ruokailijoiden ja hellan välissä, koska…
…siinä yhdistyy kolme elämäni suurta rakkautta: ruoka, läheiset ihmiset ja organisointi. Useimmiten keittiössäni homma menee niin, että minä ehdotan mitä tehdään, hoidan ostokset ja kerään ruokailijoilta kolehdin. Illan alkaessa ystäväni asettuvat pyöreän keittiönpöytäni ääreen viinilasit käsissään kertomaan juttuja ja minä kokkaan – satunnaisesti ojentelen myös muiden käsiin leikkuulautoja, veitsiä, raastimia, patoja, kattiloita, paistinpannuja ja lastoja sekä raaka-aineita – mutta vain jos omat käteni eivät riitä. Alleviivaanpa vielä siirappisesti: en ole tähän mennessä keksinyt ihanampaa tapaa viettää aikaa.

KUVAT / Mutsilook

Siinäpä alkupalat. Siirrytään pian pääruokaan. Toivottavasti odotatte sitä vesi kielellä!

Terkuin,
Suvi ja Kati