Osaankohan enää mitään? Töihin paluu vanhempainvapaalta
Parin viikon päästä pitäisi palata toimistolle, osaankohan enää mitään? Olenko koskaan osannutkaan?
Epävarmuus kalvaa, sillä pakko se on myöntää – raskaus, vanhemmuus, kotona olo ja huonosti nukutut yöt ovat aiheuttaneet sen, etten ole ainakaan omasta mielestäni enää niin välkky tai skarppi. Välillä tuntuu, että en oikein tajua mistään mitään (heh). Päässä pyörii pelkkää höttöä, eikä mitään järkevää tule ulos. Huolestuttavaa, sillä duunissa pitäisi kuitenkin saada asioita aikaiseksi. Yritän mahduttaa päähäni ajatusta siitä, miten ihmeessä yhdistän äitiyden ja työn?
Pehmeä lasku työelämään on jo tapahtunut, sillä olen viimeisen vuoden aikana rustannut hommia aina sunnuntaisin. Tämä jo helpottaa huomattavasti ja iso kiitos työnantajalleni, että on tällaiseen järjestelyyn suostunut. Toinen helpottava asia on se, ettei Paloma mene ihan vielä päiväkotiin, vaan Samuli jää tytön kanssa kotiin.
Oma jaksaminen mietityttää. Työpäivän jälkeen pitäisi sitten jaksaa vielä tehdä kotihommia ja tietenkin viettää tytön kanssa aikaa. Miten energia oikein tulee riittämään tähän kaikkeen? Toisaalta olen kuullut, että töissä ollessa energia jää enemmän lapsen kanssa leikkimiseen, kuin kotona ollessa.
Itse työn tekeminen jännittää, sillä tosiaan välillä kalvaa epävarmuus: osaankohan enää mitään? Työskentelen somen sekä viestinnän parissa, jossa uudistuksia tulee koko ajan. Joka päivä tulee jotain uutta omaksuttavaa (okei, missä duunissa EI tulisi), joten ajan hermoilla pitäisi olla jatkuvasti. Olen toki jonkun verran seurannut mitä alalla tapahtuu, mutta en tietenkään sellaisella intensiteetillä kuin aiemmin. Toisaalta tämä huoli on vähän hoopo, sillä jos ei jotain osaa, työkaverit varmasti auttavat. Työelämässä olisi hyvä muistaa, että vaikkei jotain heti hallitse, se ei tarkoita sitä että olisi joten ”huono” tai tyhmä – kaikkea voi oppia!
Olen tällä hetkellä todella herkillä. Muutama viikko sitten heräsin keskellä yötä itkemään sitä, että kohta en enää saakaan viettää joka päivä ihan koko aikaa tytön kanssa. Tuli ihan hirmuinen haikeus! Nyt olenkin yrittänyt ottaa spurttia kaikesta siitä tekemisestä, jota tytön kanssa voin vielä tehdä: ollaan käyty kahviloissa, leikkipuistoissa, kirjastoissa, erilaisissa lasten tapahtumissa, konserteissa jne. Haipakkaa on riittänyt.
Olisi mielenkiintoista kuulla miten teillä on sujunut töihin paluu vanhempainvapaalta ja tai millaisin fiiliksin sitä odotatte?