Vauvataapero 11kk

Tänään mun pieni, pieni ihme on 11kk vanha (no aika nuori edelleen). Eniten ihmetyttää, että kuukauden päästä tähän samaan aikaan juhlitaan ekoja synttäreitä kookospalmujen alla. Ihanaa!!

Hirveän paljon muutoksia edelliseen ei juurikaan ole. Muutaman uuden jutun Stephen on tosin oppinut ja mun lemppari on ehdottomasti vilkuttaminen <3 Ah miten sydän sulaa kun pieni heiluttelee koko käsivartta riemuisan hymyn saattelemana. Yhdessä on myös mukavaa taputtaa. Paul on sitä mielä, että toisinaan pikkuinen on sanonut ”daddy” tai ainakin jotain siihen suuntaan. Mun mielestä ainoa selkeä sana on edelleen ”äiti” ja sitä toistetaan usein. Stephen rakastaa iltasatuja ja keskittymiskyky riittää nykyään jo melkoisen pitkiin tarinoihin. Iltasatuhetket on meidän kaikkien lempihetki päivässä. Istutaan kolmisteen sängyllä ja minä tai Paul luetaan tarkkaavaisena seuraavalle pikkunaperolle. Aivan mahtavaa!

Oon todella nyt pistäny parastani Stephenin ruokiin, mutta mikään ei tunnu maistuvan! Tai siis edelleen ne leivät, korput, appelsiinit, omenat ja yosa-jugurtti menee hyvällä ruokahalulla, mutta mikään muu ei mee alas. Eilenkin yritin ihan perus kukkakaalimössöä, jonka maustoin valkosipulilla ja yrteillä. Edes se ei maistunut! Rakennekin oli totaalipehmeää kun epäilin, että syömättömyys ehkä johtuu liian karkeasta ruoasta. 

Imetän edelleen! Nyt kun Stephenillä on aika paljon hampaita ja he’s not afraid to use them, imetyshetket ei oo mun osalta enää kovin rentouttavia. Tuskanhiki nousee jo tissiä ulos kaivaessa ja adrenaliini virtaa vielä tunnin imetyksen jälkeen. Imetän silti ympäri vuorokauden noin 4h välein. Vähitellen oon kyllä tullut siihen päätökseen, että nää imetyspuuhat saa kyllä loppua sitten kun tullaan takaisin Balilta. Stephenin ollessa 1v 2kk vanha haluan enää haikeasti muistella imetystä, kiitos.

Nukkuminen ei vieläkään ihan toimi. Tai siis nyt on jonkin aikaan toiminut erityisen huonosti, mutta välillä on ollut parempiakin kausia! Joskus on saatu 5h yhtämittaista unta, mutta ikävä kyllä edelliskerta taisi olla jouluna. Nyyh. No, monet sanoo että vuoden ikäisenä yöunet paranee, eli sitä odotellessa. Ite aloin nukkumaan kokonaisia öitä 1v 6kk ikäisenä, eli jos Stephen menee saman kaavan mukaan, ollaan selkeästi jo voiton puolella. Jes!

Elo on melkoisen leppoista taaperovauvan kanssa! Stephen leikkii paljon ihan itsekseenkin ja mä onnistun juomaan teeni lämpimänä lähes päivittäin. Stephen on kovin iloinen tyyppi ja syötävän suloinen (äidin puolueeton mielipide!). Päivät menee ohi huisin nopeasti. Se yleensä tarkoittaa, että on kivaa.