Minusta sinä synnyit, mutta Sinä minut teit.

Rakas lapseni.

Minä rakastan Sinua.
Minä rakastan ilman partikkeleita, ilman pilkkua,
ilman sivulauseita, ilman ehtoja.

Minä rakastan Sinua kaikesta huolimatta ja juuri sen takia,
rakastin jo ennen kuin synnyit ja tulen rakastamaan niin kauan kuin elän – ja vielä taivaastakin minä Sinua suojelen.

Enkä minä luovuta.
Vaikka kaikki muu murenisi, Sinun suhteesi minä en ikinä luovuta.
Vaikka mitä tapahtuisi, Sinua minä en koskaan hylkää.
Mikään mahti maailmassa ei Sinua minun sydämestäni vieroita.

Minusta sinä synnyit mutta Sinä minut teit.

Voi kun tietäisin vielä kertoa runon kirjoittajan! Aivan ihanaa pullamössöhattaraa (mutta silti niin totta!) <3