Palattiin eilen kotiin mun vanhempien luota ja jotenkin mummolassa kypsyi päätös siitä, että Stephenin on aika siirtyä nyt vakituisesti omaan sänkyyn nukkumaan ja oppimaan oikeasti nukahtamaan myös itse. Stephen on viime viikon aikana hakeutunu aina pikkasen kauemmas musta nukahtamaan kun en oo enää antanu käyttää itteäni ihmistuttina. Kyllähän vauvaa kiukutti tää tissin panttaaminen, mutta uni tuli silti ja oli jopa kaks yötä peräkkäin niin, että heräs vaan kerran yössä nopeesti syömään. Jotenkin tuli vaan sellanen olo, että Stephen on nyt valmis. Ja tietty noissa oppaissa suositellaan unikoulutusta ennen 9kk ikää, mihin meilläkin enää matkaa vähän yli kaks viikkoa (HUI!).

Eilen illalla peittelin Stephenin sitte omaan sänkyyn nukkumaan ja istuin ite tuolille viereen hyräilemään. Hytkyttelin sänkyä ihan kevyesti, jos tuli itku. No, nukuttamiseen meni noin 15-20min ja sellasta hätäitkua ei tullu ollenkaan. En joutunu edes tassuttelemaan. Sitte Stephen heräs siinä puolilta öin kitisemään. Taaskaan ei tullu mitään hätäitkua, mutta kiukutti jonkin verran. Hyräilin Stephenille, mutta en menny edes pinniksen viereen. Vauva nukahti noin tunnissa. Seuraava herätys oli klo3 ja nyt harmitti jo vähän enemmän. Menin siis pinniksen viereen istumaan ja välillä silittelin Stephenin mahaa, jos kitinä muuttui itkuksi tai sitten hytkytin sänkyä. Uni tuli Stephenille siinä klo5 ja mäkin nukahdin noin tunnin päästä. Seuraavaks Stephen heräs ihan normaaliin aamuaikaan, eli 7.30, jolloin noustiin imettämään, viemään koirat pissalle ja sitte aamupuurolle.

Voin kertoa, että väsyttää, mutta hyvillä mielin opetan Stepheniä nyt nukkumaan itekseen ku ihan selkeesti se ei nyt enää mitenkään pelota. Musta tuntuu, että viimeistään viikon päästä meillä koko perhe nukkuu hyvin! Ja taitaa muuten Stepheniäkin väsyttää toi yökukkuminen kun vetelee päikkäreitä jo yli kaks tuntia 😀

Kyllähän tää selkeästi on unikoulu, mutta en nyt sitte osaa sanoa minkä ”opin” mukaan me mennään. Yksin en voi Stepheniä jättää ja mulle riittää hyvin, jos vauva oppii nukahtamaan illalla niin, että istun vieressä tuolilla vaikka lukemassa kirjaa (jos siinä ei mee ku se 20min max). Pääasia olis, että noi yöheräilyt nyt ainakin vähenis ja lyhenis. Ei mua haittaa herätä hyräilemään Stephenille kerran-kaks yössä, jos sitä ei tarvii tehdä ku viis-kymmenen minuuttia kerrallaan. Että näin. Oletan, että ens yö on vähintään yhtä paha ku edellinen, mutta joidenkin opusten mukaan kolmantena yönä voi tapahtua jo selkeetä parannusta… Sitä odotellessa! 🙂