Yksi kalenterimerkintä päivässä – sääntö pätee meillä aika hyvin, mutta silti tuntuu että tekeminen ei lopu millään. Mulla ja Stephenillä on kolme yhteistä harrastusta viikossa, joista kaks on noin viiden minutin kävelymatkan päässä. Vauvauntiin ajetaan autolla huonolla tuurilla vartti ja hyvällä alle kymmenen minsaa, eli not bad. Vauvauntipäivä on myös shoppailupäivä keskustassa Stephenin mummin (mun äidin) kanssa. Sillo lähdetään kotoota puolelta päivin ja illalla päästään lepäämään vasta klo19 jälkeen ku kotiudutaan uinnista. Tällä viikolla tosin siirrettiin vauvaunti tälle päivälle asukasyhtiökokouksen takia, minne meen avautumaan siitä ettei vaunuilla meinaa päästä ulko-ovista ulos tai varsinkaan sisään! On mullakin murheet 😀

Tiistaisin on siis muskari, keskiviikkosin vauvajumppa ja torstaisin shoppailua ja unti. Perjantai-illalla on mun jooga. AH! Jotenkin nää päivät vaan menee. Toki me lenkkeillään Stephenin kanssa aika paljon. Käyn juoksemassa noin viis kertaa viikossa, mihin menee sellanen tunti kerrallaan. Stephen tykkää kans nautiskella ruokansa, eli aamupalalla menee helposti tunti ja samoin päivällisellä. Sitte jumppaillaan ja leikitään kotona. Hyvällä säällä käydään pihassa keinumassa, kävellään kauppaan, leivotaan ja joskus jopa siivotaan. Stephenin päikkäreiden aikana yritän opiskella. On oikeestaan aika mukavaa kun on tekemistä, mutta oikeestaan ei oo mikään kiire saada mitään aikaseks. Tiskit odottaa huomistakin. 

Paul on torstain ja perjantain lomalla, eli isä-ihminen pääsee kerranki myös mukaan vauvakinoon ja sitte sushille! Buhuu, Paul lähtee Afrikkaan tiistaina kolmeks viikko auttaa paviaanien kanssa. Oon kyllä suunnitellu viettäväni suurimman osan tosta ajasta mun vanhempien luona landella, niin ei tuu yksinäistä ja sen lisäks äidin ja papin luona on tosi kivaa! Pikkasen oon silti nyt kyllä kade Paulille… Kelpais mullekin lähteä syksyä karkuun Etelä-Afrikkaan halailemaan apinoita ja väistelemään krokotiileja!