Jep jep. Ei oo ”Vuoden Äiti” palkintoa tulossa tähän osotteeseen. En oo raskauden tai imetyksen aikana uskaltanu juoda kahvia tai mitään kofeiinipitosta (musta tee), mutta nyt ryytyminen on viety ihan uusiin ulottuvuuksiin ja mietin jo vakavasti energiajuomaan tarttumista. Kahvi olis ehkä terveellisempää? Toisaalta taidan olla liian väsy lähteäkseni kauppaan. Oh the irony. 

Iltapalat uppoo vauvaan hyvin, meillä on kivat rutiinit ja imetys sujuu ku itestään. En ymmärrä miksi yöt on niin rikkonaisia! Nyt on alkanu myös satunnaiset yöitkut. Ne laantuu haleilla ja pusuilla noin puolessa tunnissa, mutta siihen päälle vielä noin 5-6 imetyskertaa, niin voila. Äiti on väsy. Me vielä nukutaan yhdessä mytyssä vauvan kanssa. Pari yötä sitten yrtin nätisti rullata kauemmas vauvasta, jotta saisin nukuttua vähän paremmin, mutta Stephen ei ollu tästä ollenkaan mielissään. Kyllä mäkin nautin läheisyydestä ihan suunnattomasti, mutta kylkiasennossa nukkuminen, käsivarret vauvan ympärillä ei oo maailman mukavinta. Etenkään ku vauva elämöi unissaan aika lailla. 

Biologisesti ja antropologisesti ajatellen on toki hyvä vaan, että vauvat on kiinni vanhemmissaan. Primitiivisissä kulttuureissa ne vauvat, jotka suostu olemaan erossa äideistään unohtui aika nopeesti johonkin tai ainakin sai vähemmän ruokaa ja suojaa. Yöheräilyillä vauvat myös varmistaa, ettei lauma vaan oo lähteny jatkamaan matkaa ja unohtanu pikkuista. Ihan fiksua siis! Kaikki muut kädelliset nukkuu vauva sylissään ja me ihmiset ollaan kuitenkin tavoiltamme niin samanlaisia, että ei ihme. Ne hyvät paviaaniäidit pisti lapsensa nukkumaan omillaan vauvan ollessa noin 9kk. Suunnilleen tossa iässä vierotetuista kasvoi yleensä aika tasapainoisia nuoria, vaikka toki huuto oli vierotusöinä melkoinen! Liian aikasin omillaan nukkuvat kuoli pois tai niistä tuli sosiaalisesti vähän vajaavaisia (ok, paha yleistys!). Vaikee sanoa, mitä noin 10kk olis ihmisiässä… Luultavasti jotain 4-5v. En tiedä onko musta nukkumaan Stephen sylissä vielä 3,5 vuotta? Ehkä RedBullin voimalla onnistuu 😀