Nukkumisen suhteen meillä on ollu aika hirvee kuukausi. Stephen heräs joka ikinen yö noin 4-20 (yleensä vähintään 9) kertaa syömään ja juttelemaan. Sain siis unta keskinmäärin 30-40min kerrallaan. Voin sanoa, että olin väsy. Niin kovin väsy. Siltikään mun säälittävät äitiaivot ei kestäny ajatusta nukkua erillään vauvasta ja pistää Paul ja Stephen nukkumaan keskenään. Olin vierashuoneessa kieriskelemässä omantunnontuskissa melkeen tunnin ennen ku luovutin ja palasin perhepetiin. Ja ei taaskaan nukuttu.

Viikonloppuna olin vahtimassa mun vanhempien taloa kun ne oli reissussa. Nukuin Stephenin kanssa mun vanhassa huoneessa, mun ihanassa sängyssä. Illalla tuli ihan pimeetä ja valoa tuli huoneeseen vasta aamulla. Näin siis maaseudulla! Stephen heräs noin 2-3 kertaa yön aikana!! Olin ku taivaassa. Ihan ku aivot olis vapautunu jostain töhnäpeitteestä. Olin taas ihminen! Ha! Seuraava yö meni yhtä hyvin. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Kotona iskin makuuhuoneeseen kunnon verhot ja sieläkin on nyt melkoisen pimeää. Stephen jatkoi yönukkumisia. Edelleen herätään noin 2-4 kertaa yössä, mutta näillä unilla oon ihan normaali kansalainen jo! Pystyisin vetelee näin vaikka loppuikäni tulematta hulluks. Vastaa suunnilleen sitä, jos tarvii käydä pissalla yöllä tai juomassa vettä. Ei paha! 

Nyt ku kirjotin tästä, nukkumiset luultavasti taas huononee ja pian saan taas uikuttaa ku en oo kuukauteen nukkunu ku puol tuntia putkeen, mutta nautitaan nyt tästä 😀