Luin kurssia varten Kirsti Longan Oivaltava oppiminen-kirjan ja useamman tekijän Stressin säätely-teoksen. Molemmat kirjat olivat ihan kiva-kamaa, eikä niissä ollut hirveästi uutta tietoa psykologian perusopinnot opiskeellelle.  Bandurat, skinnerit ja vysotskit, sekä somaattiset vaiheet ovat tuttua kauraa. Huomasin myös että, tutkijat kuten Winnicott eivät ilmene tämänkaltaisessa kirjallisuudessa, ilmeisesti psykoanalyyttisen otteensa takia, joka ei enää ole muodikasta. Mielestäni tämä on harmi.

Ehkäpä suurin yksi suuri idea opeopintojen aikana on ollut: ope on vain ja ainoastaa opiskelijaa/oppijaa varten. Opettajan tulee päästä irti narsismistaan ja oman osaamisensa korostuksesta. Kunpa yliopistomaikatkin ja humanistiproffatkin tajuaisivat tämän!

Luettu: 16.10.17 & 20.10.17 

Ja jee! Vuosi Lukumatoa! Jos nyt oikein laskin, olen merkannut tänne 32 luettua kirjaa. Näiden lisäksi olen lukenut tässä taannoin Martin Ubanin Peruskoulun uskonnonopetus-kirjan. Eli yhteensä vuodessa 33 kirjaa. Aika hyvin! Vaikka tosin osa oli aika läpysköjä, niin myös muutama tiiliskivikin mahtui joukkoon. Pitää jatkaa hartaammin Hyllynlämmittäjät-projektia, vaikka alkuperäisestä satsista olenkin karsinut muutaman.