Olen aina pitänyt huoltoasemista ja niiden kahvioista. Niissä viivytään hetki ja jatketaan matkaa. Ja silti niissä usein majailee pysähtyneisyys, ja kulmapöydässä istuvat toisilleen tutut jampat. Make, Pera, Martti, Kauko. Tuttuuden tunnistaa miesten äänensävystä, tavasta puhua. Ilkikurisista vitseistä ja nauravista puolustuksista. ”Teille pitäis saada syyte kiusaamisesta!” Nyt olen niin onnekas, että asun erään huoltsikkamaisen kahvilan yläkerrassa. […]

Heräsin tänään varhain, että ehtisin mummilaan ennen kuin mummi herää ja syö vahingossa aamupalan. Hänellä on muistisairaus ja tänään keittiönpöydällä lappu: ”Sandra vie labraan, älä syö aamiaista.” ”Tympeä olo”, sanoo mummi herättyään. ”Nykyään usein on.” ”Mitä me tehtäis sille?” kysyn keveästi. ”No ei kai mitään.” ”Lähdetäänkö labraan?” ”Ei ihan vielä”, pyytää mummi.”Kerätään vähän voimia.” ”Kuunnellaan […]

Istahdin Oodin sohvalle lukemaan hyllystä löytämääni kirjaa sisäisestä motivaatiosta. Odotin, että saisin viestin uuden liittymän avautumisesta ja SIM-kortin vaihdosta, ja voisin lähteä liikkeeseen lainaamaan sitä pientä piikkiä jolla puhelimen SIM-korttipaikan saa auki. En ollut onnistunut löytämään kotoa sellaista – ja se tuntui todellakin kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta.[Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, että korttipaikan saa […]

Terveisiä keittiön valoisasta nurkasta. Loin sinne itselleni ”työnhakupisteen”, jossa olen lähinnä käynnistellyt ja päivitellyt eläkeikään ehtinyttä Macbookkiani. (Vetänyt myös itkuhepulit ja saanut sen jälkeen heilaltani lohdutusta ja tietoteknistä apua.) Olen myös hakenut töitä, iloinnut ja nauttinut oppimisesta, käynyt kivaa kirjeenvaihtoa ystävien kanssa. Ja ideoinut. Muun muassa mitä kirjoittaisin tänne. Aivoissa on avautunut erilainen ”luukku” luovuudelle. […]

Kiitos vuodelle ja yhdeksälle muulle. On niin kiire, he sanovat. Minäkin. Mutta kyllä sitä siitä huolimatta ehtii, tai ehkä juuri sen takia. Kymmenessä vuodessa kun Ehtii elää nuoruutta ja aikuistua, etsiä itseään, suuntaansa, kadonneita sukkia ja avaimia. Pakata ja purkaa laatikot, ja opetella asumaan yksin. Löytää sydänystäviä ja sielunsiskoja. Kerätä ihmisiä yhteen ja itkeä yksinäisyydestä. […]

Välillä mietin: voisinpa juoda viiniä! Juon alkoholia nykyään aniharvoin, jotta pitäisin migreenin loitolla. En todella tiedä, mistä viinirakastajat puhuvat, kun he sanovat: ”Tähän hetkeen sopisi lasi jotain oikein hyvää valkkaria.” Mutta tiedän kyllä, miltä tuntuu toive vähän nautiskella – siemailla jotain hyvää juomaa, laskeutua rentoon tunnelmaan ja keskustella hyvässä seurassa. On hauskaa, että vanhasta ystävästäni […]

En tunne yhtään naista, joka tällä hetkellä pelkäisi parisuhteessaan väkivaltaa. Se ei voi pitää paikkaansa. THL:n tutkimuksen mukaan yli 15-vuotiaista naisista lähes joka kolmas on joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi elämänsä aikana. Vuonna 2018 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 9 900 uhria, mikä on 3,6 prosenttia edellisvuotta enemmän. Aikuisista uhreista 76,5 prosenttia oli naisia. Mietin tätä asiaa […]

Syksy tuntuu jo öissä ja illoissa! Otin eilen illalla kotimatkalla muistoksi selhvien, kun olin silmät harittaen niin onnellinen ja tyytyväinen. Oli kiva lomapäivä takana: tapasin ystäviä, selviydyin rintsikkaostoksista, näin teatteria – ja mikä uutisarvoisinta – vuokrasin vakkarin ateljeepläntin Vallilasta, työhuoneporukasta. Kesän vietin väliaikaisissa työhuoneissa, mutta mitä lähemmäs syksy tuli, tuntui että tarvitsen oman, vakituisen tilan. Sen […]

Tein tälle kesälle tärkeän päätöksen: annoin itselleni lahjaksi työhuoneen. Oli ollut tarve löytää omaa aikaa, tilaa ja suoritusvapaa alue. Ja tietty elvyttää kuvataideharrastus – olen harrastanut kuvista 12 vuotta, välillä yli 10 tuntia viikossa kunnes muut harrastukset innostivat enemmän. Hauskaa onkin, että moni tuntee minut ennen kaikkea kirjoittajana eikä tiedä esimerkiksi kuviskoulutaustastani. Siitäkin huolimatta, että kuvataide […]

Joskus taidenäyttelyssä sitä tallustelee harmaana, ehkä vähän nyökytellen. Ja joskus, aika harvoin kyllä, sitä menee aivan hurmokseen ja loikkii taululta toisen luo. Näin minulle kävi Karoliina Hellbergin Knot-näyttelyssä Galerie Anhavassa. Pieni googlailu oli jo paljastanut, että saattaisin pitää Hellbergin töistä. Mutta mitä vielä – minä rakastuin niihin! Galleriavisiitillä nimittäin kävi jotain kummallista: mielikuvitukseni pääsi aivan valloilleen! […]