Näkymätön vamma.

Ollakseen näkymättömissä, ei tarkoita sitä etteikö voisi olla olemassa. Monin eri merkityksin. 

 

Viime viikolla olin taas tilanteessa, jossa yleinen käsitys tuntui olevan: vammainen = henkilö istuu pyörätuolissa. Mutta vammaisuus voi olla moninaista, niin kuin useimmat eri osatekijät jotka tekevät meistä henkilöitä. 

 

Useat eri sairauteni antavat minulle käytettäväkseni sanahirviön vaikeasti vammainen. Ei, en istu pyörätuolissa, ei kehityksessäni ei ole ollut vikaa, ei en ehkä sovi muihinkaan stereotypioihin. Toimintakykyni on kuitenkin selvästi rajoittunut, ja tarvitsen paljon erilaisia apuja. Omassa tapauksessani kipu ei ole vain kipua, se ei ole vain epämiellyttävää tunnetta, se on jotain suurempaa.

 

 

Vaikeasti vammaisuus ja sairastaminen on elämääni. Mutta maailmani koostuu useammasta eri osatekijästä. On niitä asioita joita haluan näyttää ulkopuolisille. On niitä asioita joita en halua näyttää edes itselleni. On asioita joita minusta näkee kauas, ja joista tuntemattomatkin kysyvät. On asioita joista en taas ole itsekään ollut tietoinen, ennen kuin joku muu on asiasta maininnut. 

 

 

Pinnan alla voi piileä paljon, ja on jokaisen itse päätettävissä paljonko siitä kertoo muille. 

 

Olenko minä vammainen henkilö, vai henkilö jolla on vamma? Minä olen a.