Kuusi vuotta.

6 vuotta sitten olin juuri ollut yksinäni kolmen viikon interraililla. Se matka oli ehkäpä ikimuistoisin. Tapasin monia mielenkiintoisia henkilöitä, tein itselleni uusia asioita ja tulin monta kokemusta rikkaampana takaisin. Tunsin olevani vapaa. Sitten, muutama päivä reissulta palaamiseni jälkeen, sormieni kynnet muuttuivat tulipunaisiksi. Kynnet lähtivät repeytymään liuskaleina kärjistä pala palalta irti. Se oli ensimmäinen oire sairastumisestani. Kolmen vuoden päästä siitä selvisi että minulla on erittäin vaikea molemmin puoleinen TOS-syndrooma (Thoracic Outlet Syndrome), joka kehitti myös CRPS:n (Complex Regional Pain Syndrome) käsiini. Nuo diagnoosit muuttivat paljon maailmaani, eivätkä ne ole diagnoosiluettelon ainoat.

Minun on pitänyt luopua niin monista asioista, tehdä isoja muutoksia elämääni ja täytynyt selviytyä kaikesta. Olen menettänyt paitsi kahdet opinnot, kaksi työpaikkaa, unelma-ammatin, iloa ja onnellisuutta, osan sosiaalisesta elämästäni, itsenäisyyttä, mutta myös kaksi luuta kehostani. 

 Kesäkuussa seisoin tässä, Sveitsissä. En ehkä ole kykenevä matkustelemaan niin kuin ennen, ja matka oli erilaisempi kuin ehkä haluaisin, mutta siinä minä olin. Yrittäen vain keskittyä hengittämiseen ja siinä olemiseen, juuri siellä, juuri silloin. Just breathe.