hetkiä minä toivoisin.

Ennen soitin kitaraa. Nuottiriveiltä melodioita kitarankielille tiputtelin, ja sointuja lentoon päästin. Käsitöitä tein aina kausittain, välillä suuritöisiä kirjoneuleita ja kaikenlaista, välillä taas pöytäliinaa huovuttelin. Leivoksia ja kakkuja ennen koristelin, sokerimassaa värjäilin ja pyörittelin. 

Mutta ne ovat poissa. Kun käsillä ei saa aina edes kaksikätisesti syötyä, ja lusikkaa pitää vuorotellen käsissä pitää, keitto jäähtyy lautaselle taukojen kestäessä niin kauan. Ei silloin tuollaista tehdä ei. Kun kirjoittaminenkin lyhyissä pätkissä puhelimella vain sujuu. Mutta silti, luovuutta en haluaisi pois heittää. Valokuvausta, videoimista, sitä minä haluaisin. Painavaa möhkölemäistä kameraa, eivät vaan jaksa nämä kädet käyttää, tai keho kantaa.

Hetkiä minä kuvaamiseen haluaisin. Hetkiä, jotka toisivat enemmän tunteita. Hetkiä, jotka kertoisivat enemmän. Hetkiä, jotka vapauttaisivat. Hetkiä, jotka olisivat sieltä ja täältä. Hetkiä, joita olisi suunniteltu. Hetkiä, jotka yllättäisivät. Hetkiä, joista olisi iloa myös muille. Hetkiä, jotka auttaisivat muistamaan. 

Jos aika riittäisi. Jos kädet sallisivat. Jos olisi tarpeeksi hyvää tekniikkaa käytössäni. Jos itse heittäytyisin. Silloin harrastaisin enemmän luovien asioiden tekoa.