Oikeus ulkonäköön.

Täytyykö ollakseen sairas, näyttää sairaalta? Olen ollut pakotettu miettimään tätä asiaa useampaan otteeseen, ja voisin kirjoittaa aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta nyt pieni pintaraapaisu.

 

27-vuotiaana naisena minulla on oikeus päättää pukeutumisestani, tyylistäni, meikkaamisestani ja hiustenlaitostani. Se, että olen sairas ja ympäri vuorokauden kovissa kivuissa, ei tarkoita sitä että minun pitäisi kulkea ihmisten ilmoilla collegehousuissa tukka harjaamatta. Eräs hoitaja kysyi minulta kerran, enkö vain voisi mennä kaupungille meikkaamatta, ja että näyttäisin sen kaiken kivun mitä koen? Mitä se hyödyttäisi, miksi minä niin tekisin? 

 

 

Se, että en näytä ulospäin sairaalta, toimii suojakilpenäni. Myönnettäkööt, että välillä olisi helpompi kun ihmiset näkisivät pintaa syvemmälle. Vuosien varrella on tullut väärinkäsityksiä, ristiriitoja, sekä epäasiallisia kommentteja siitä, etten näytä kipuani. Toisaalta sen voi ottaa kohteliaisuutena, välillä taas se on loukkaus. Kun eräs lääkäri kerran sanoi minulle, ettei potilas joka ilmoittaa kivukseen 7, näytä tuolta, teki mieli kysyä miltä sitten pitäisi näyttää, niin tietäisin jatkossa?

 

En näytä 24/7 huolitellulta. Ei, en pysty tai kykene siihen edes joka päivä. Mutta silloin kun voin, minulla on siihen myös täysi oikeus. Stereotypioiden ja ennakkoluulojen ei kuulu määritellä minua. Minä itse määrittelen itseni, ja kuinka haluan tulla nähdyksi.

 

 

Useampana päivänä viikossa näytän tältä. Peiton alle kääriytyneenä. Piilossa, yrittäen pitää kipua loitommalla. Tällöin ulkoisen habitukseni ja kertomani olotilan ja oireiden välillä ei pitäisi olla ”suurta ristiriitaa”.

 

Mutta silloin kun haluan ja voin, saan näyttää itseltäni. Siltä nuorelta naiselta, joka on aina pitänyt kosmetiikasta ja joka tykkää meikkaamisesta. Hiukseni ovat lyhyet, koska en kykene niitä laittamaan. Puolet hiuksistani on ajeltu, jotta niiden käsittely olisi helpompaa. Henkilökohtainen avustajani pesee hiukseni, se on se glamour kaiken takana. Voin kiittää avustajani lisäksi myös geenejäni, sillä taisin syntyessäni voittaa arvonnan paksusta luonnonkiharasta tukasta. 

 

 

Kivulla on monet kasvot. Niin on minullakin. On minun oikeuteni valita milloin haluan mitkäkin kasvoistani näyttää itselleni, tai julkisesti. 

 

Stereotypioiden ja ennakkoluulojen värittämät lasit voi riisua jokaisen kasvoilta.