Eilinen Inhimillisen tekijän jakso oli tekemistäni mediaesiintymisistä avoin, sekä tietyllä tapaa raa’in. On tottakai selvää, että tämäkin haastattelu oli pelkkä pintaraapaisu, raapaisu minun kipuisaan elämääni. Ennen jokaista lehti- ja tv-juttua stressaan jonkin verran siitä, ymmärtävätkö katsojat tai lukijat sanomani, vai tulenko väärinymmärretyksi. Näin ei ole onneksi koskaan tapahtunut, ja joka kerta olen häkeltynyt siitä kiitollisuudesta […]

  Keväällä vaihdoin muutamia mielenkiintoisia sähköposteja Ylen toimittajan Anne Flinkkilän kanssa. Hän oli kiinnostunut tekemään juttua vaikeasta kroonisesta kivusta, ja eritoten nuoremman henkilön kokemana. Lähtöasetelma oli kummallekin selvä: valitusvirsiä hoilattaisiin jossain aivan muualla, kuin tv-studioilla.  Tavattuani Annen muutaamaa viikkoa ennen kuvauspäivää, sain varman mielen siitä, että olemme yhdessä loihtimassa jutusta jotain mielenkiintoista, mutta koskettavaa. Vaikka […]

On yö. Päivä on siirtynyt ja ollaan jo kolmannessa, kolmannessa kalenteriluukusta. Ollessani vierailulla toisella paikkakunnalla ystävieni luona, en ehdi taaskaan olla taloyhtiömme päivän ensimmäinen hissinkäyttäjä, joten joulukalenteriluukun aukaisee joku naapureistani. Mutta vielä minä otan sen tavoitteeksi, vielä minä kerran sen hissin seinällä roikkuvan joulukalenterin avaan. Vielä minä olen siinä, vielä minä tavoitteeni täytän. (Kuva: Mimmi […]

Lusikoita kiitos. aloittaa uuden postaussarjan! Rumpujen pärinää ja henkeään pidätteleviä lukijoita…. Tunnustus Tiistai! Yllätys ei ehkä ollut kovin suuri, kun otetaan huomioon, että otsikko kertoi jo asian. No mutta tervetuloa siis uuteen postaussarjaan. Terapeuttini tietää, kuinka poden huonoa omaatuntoa todella monesta asiasta, no lähes kaikesta. Joten olkoot tämä sarja eräänlaisena synninpäästönä itselleni. Mutta koska haluan […]

Silmäni ovat kuin tutka. Skannaan ympäristöäni tarkkaan vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle. Isoja kiviä, leveitä rakoja mukulakivien välissä, kuralätäköitä, korkeita kadunreunoja, ja syliin käveleviä ihmisiä. Kyllä, näitä kaikkia tarkkailen, valitettavan usein ihmiset ovat ne hankalimmat. Pyörätuolilla kulkiessa saa tarkkailla maastoa koko ajan, pienetkin asiat voivat vaikuttaa liikkumiseen paljon. On tarpeeksi haastavaa jo tarkkailla maastoa, mutta rasittavaa […]

Eilen olin junassa, kuten myös tiistaina, sunnuntaina ja lauantaina. Aion olla junassa myös tämän viikon perjantaina ja lauantaina, sekä ensi viikon perjantaina ja lauantaina. Reissaanko siis paljon junalla? Kyllä. Suurimman osan ajasta pidän tästä matkustustavasta, varsinkin koska voin matkustaa itsenäisesti, eikä junan liike ole keholleni kovin paha. Mutta, oi kyllä se kuuluisa mutta! Äänet, äänet […]

Teen listoja, siis paljon listoja, ihan niin paljon, että asia katsotaan jo pakkotoiminnoksi. Mutta koska listoja voi tehdä aiheesta kuin aiheesta, teen nyt jutun siitä, mikä on parasta just nyt.   -Taloyhtiön hissin puhdas peili. (Paras paikka ottaa asukuvia, kyllä. Katso kuva) -Huulipunat, niitä on ehkäpä kerääntynyt meikkipussiin lähiaikoina aika montakin. No okei, ei ehkä, […]

Äiti sen pienenä opetti: ”muista kiittää”. Kun äiti jotain opettaa, niin kyllähän minä asian muistan. Blogissani on ollut jo alusta lähtien mukana juttusarja Kiitos sinulle., jossa olen osoittanut kiitokset tietylle henkilölle. Oli kyseessä sitten hetken kohtaaminen, tai vuosien ajan kestänyt yhteys, olen saanut kertoa teille lukijoille näistä henkilöistä, jotka ovat mielestäni kiitoksensa ansainneet. Menneenä kesänä minulle […]

Sormet glitterissä tänään muutamaa korttia laminoidessani, kuuntelin pitkästä aikaa erästä vanhaa soittolistaani. Taustalla soivat kappaleet, jotka olen monen monta kertaa kuullut, ja jossain vaiheessa unohdinkin, että puhelin lauloja laului. Mutta sitten. Sitten havahduin, havahduin siihen, että kuulin soivan kappaleen kertosäen muita selvemmin: ”Mä halusin olla, vapaa ja yksin. Mut joku sarvipäinen lisäs siihen äinen, musta […]