”Annatko tuon kahvikupin?” ”Sano nätimmin, pyydä kohteliaammin.” ”En.” ”Sitten en auta sinua, täytyy muistaa käytöstavat.” ”Joudun jokaiseen yksinkertaiseen asiaan pyytämään toisten henkilöiden apua, koko ajan nöyristellen ja kiitollisuutta osoittaen. Tajuatko yhtään kuinka nöyryyttävää se on, joten enkö edes kotona voisi saada kahvikuppia käteeni, ilman suuria muodollisuuksia!?” ”Anteeksi, en ole tajunnut lainkaan…”   Suurin piirtein tällainen […]

Sitten kun olen vanhempi elän elämääni, kuten itse tahtoisin. Sitten kun olen valmis, muutan vahingoittavia toimintamallejani. Sitten kun minulla on aikaa, lepään kunnolla. Sitten kun olen päässyt (takaisin) työelämään, voin oikeasti rentoutua. Sitten kun olen valmistunut, voin hengittää. Sitten kun… Sitten… Kaksi sanaa. Sitten. Kun. Yhdessä ne ovat samalla unelmia ja toivoa tuovia pieniä kokonaisuuksia, […]

Oli paljon kirjoitusideoita Pääsiäisen aikana kirjoitettavana. Sitten tuli Lilyn tauko teknisistä ongelmista pam. Puhelimessa on kuitenkin vieläkin lista, mitä kaikkea ainakin lähiaikoina haluaisin kirjoittaa. Mutta nyt listani lisäksi haluaisin muistuttaa, että aina saa heittää ideoita, mistä ehkä haluaisi minun kirjoittavan tai kuvaavan.  Mitä sitten on ainakin tulossa, tässä pienessä blogissani nimeltä Lusikoita kiitos. ? On […]

Otsikon kysymys tipahti eilen yllättyneenä erään henkilön huulilta. Kysymyksellään hän tarkoitti sitä, mitä on tapahtunut, kun olen nyt yhtäkkiä hyväksynyt. Hyväksynyt apua. Hieman. Edes vähän. Tavallaan ei ole tapahtunut mitään, tavallaan paljoa.  Kuluneen viikon tiistaina tapasin ryhmän henkilöitä. Joukossa oli muutama, jotka eivät minua entuudestaan lainkaan tunteneet. He kyselivät minulta hieman henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimisesta, […]

Kierrellen ja kaarrellen. Niin minä lähiaikoina olen monestakin asiasta kirjoittanut. Ei käsistäni niin vaikeaa kirjoittaa ole, vaikka sieltä päin suurin syyllinen olotilaani löytyykin, mutta ne ovatkin olleet niin jo pitkään. Tottunut. Turtunut.  Kun kerroin julkisesti joutuvani luopumaan koirastani, kerroin samalla lyhyesti ongelmista jaloissani. Nyt prosessit jalkojen suhteen ovat etenemässä, tänään yhdellä askeleella. Fysioterapeutti lyhyen puhelinkeskustelun […]

”Jos olisin silloin tiennyt, mitä tulevaisuus tuo, olisin tehnyt niin ja näin. Oh ja ah.”   Tämä on aihe, jonka kirjoittamista olen pohtinut pitkään. En tarkoita kuullostaa ilkeältä, tai muita arvostelevalta, haluan vain kertoa oman näkökantani. Mikä tämä aihe sitten on? Tietynlainen marttyyrimainen katselmus, varsinkin silloin kun elämä muuttuu jonkun sairastumisen myötä.    Meistä jokainen […]

Peukku ylös, tsemppiä ja onnea. Peukku alas, huono juttu. Ei hyvä. Seitsemän vuoden sairastamisen aikana olen usein ollut tilanteissa, jolloin olen halunnut toivoa hyvää. Halunnut toivoa, että asiat menisivät kohti parempaa, ja tehnyt töitä niiden eteen. Mutta monet kerrat on matto vedetty jalkojen alta, siitä noin vain nopea riuhtaisu, ja tyttö on maassa polvillaan. Silti […]

Se kuuluisi meille kaikille. Minulle. Sinulle. Hänelle. Meille. Teille. Heille. Hyvä hoito. Kuinka valitettavaa onkaan, että aina ei todellakaan näin ole, ei. Vaikka usein minustakin voisi saada sen kuvan, että kaikki on mennyt hoidoissani hyvin, ei asia tosiaan ole niin. Ei todellakaan, parempaa hoitoa tarvitsisin myös minä.    Ihana tuttuni Selina – Kun äiti kelaa […]

Tukka. Hiukset. Päästä kasvavaa karvaa. Sitä on. P-a-l-j-o-n. Syntyessäni oli pääni täynnä tummaa tiheää tukkaa, siitä se kaikki sitten alkoi. En tähän hätään ehtinyt metsästämään valokuvia lapsuudestani tai nuoruudestani, mutta kerrottakoot että hiushistoriani on suht värikäs. Synnyin tummatukkana. Lapsuuden olin oljen vaalea. 10-vuotiaana värjäsin tukkani ensimmäisen kerran: oranssiksi. Siitä se värjäyskierre sitten hiljalleen alkoi. Yläasteella […]

Lauantai, äidin kanssa ex tempore pieni kaupunkikierros. Vaikka suht usein näitä tapahtuukin, oli tänään päivä normaalia innostavampi. Eilen sain sairasteluuni ja kuntoutuksiini liittyvän suuren prosessin päätökseen, kun sain puhelun että vihdoin kaikki asiat on hyväksytty. Iso kivi putosi paitsi omilta harteiltani, myös perheenikin. Jatkossa edes yksi asia on hieman helpompaa, vaikka tähänkin pisteeseen pääseminen vaati […]