Farkut näkymättömälle farkkupepulle

Kun päivittäin istuu ja istuu tuntikaupalla on vaatteissa erityisen tärkeää niiden mukavuus. Kun ottaa huomioon, että vaatteet suunnitellaan seisoville ihmisille, on helppo ymmärtää, kuinka vaikeaa sopivien vaatteiden löytäminen on. Vaikka sairauteni ja toimintarajoitteeni vaikuttavatkin paljoon, ja ovat myös paljon vieneet pois, en kuitenkaan suostu luopumaan tyylistäni. On tietenkin joitain vaatteita, jotka olen joutunut hylkäämään sen jälkeen, kun olen kokenut ne kertakaikkiaan sopimattomiksi pyörätuolin kanssa.

Vaatehyllylläni ovat makoilleet muutamatkin farkut, mutta viime vuosina olen pitänyt niitä vain muutaman kerran, ja silloinkin lyhyen aikaa. Olin jo luovuttanut niiden suhteen, ja myöntynyt siihen, että tulen viettämään loppuelämäni vain kuminauhavyötäröissä. Sitten kuviin astuikin Very Nice -farkkumerkki, ja farkkujen maailma avautui minulle uudelleen. Mutta mikä Very Nice, ja ovatko ne nimensä mukaiset?

Very Nice on suomalainen merkki, joka ei ole mikään uusi tulokas vaaterintamalla, mutta nyt brändi on tekemässä uutta tuloa uusitulla ilmeellä, ja uudella teemalla:

For every booty

Farkut suunnitellaan Suomessa, mutta ne valmistetaan vastuullisesti vain 300 kilometrin päässä Helsingistä Viron Valgassa yrityksen omalla tehtaalla.Merkin uusi pusuhuulinen logo allekirjoittaa hyvin sloganin ”For every booty”. Ja tosiaan, joka pepullehan näitä farkkuja valmistetaan! Paljonhan kertoo jo sekin, että juuri minut valittiin yhdeksi tähän blogikampanjaan, vaikka farkkupeppuni  aina täysin näkymättömissä onkin.

Kun tapasimme merkin edustajien kanssa farkkujen sovituksessa, ottivat he heti kiinnostuneina ylös pohdintoja, mitä kerroin farkuista näin istuvasta näkökulmasta. Jotkin farkut tuntuivat epämiellyttäviltä, liian kovilta polvitaipeista. Ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen seisovalle, että tosiaan, vaatteiden tulee olla miellyttävän tuntuiset myös sellaisesta kohtaa, kuin polvitaipeet!

Minun värivalintani ei ehkä tule kenellekään yllätyksenä? Mustaakin mustempi musta, jossa pienoinen kiilto, on juurikin sitä mitä minä farkuilta haluan! Päävalintani mallista oli yllättävän helppo, vaikka mallin nimestä tuleekin heti mieleen lukion ruotsinopettajani:

PIRRE BOOTCUT

Alkuun bootcuteista tuli itselleni mieleen peruskouluaika, jolloin pillilahkeet eivät olleet vielä tehneet uutta tuloaan. Alkumielikuva oli siis itselläni hieman westernin maailmaan menevä, mutta vaikka rivitanssia en kantrin soidessa harrastakaan, istuivat bootcutit päälle heti. Lahkeen levennys alkaa juuri polven alta, joten pyörätuolissa istuessa laskeutuvat lahkeet kauniisti. Pyörätuolissa on toki se kätevä ominaisuus, että lahkeet eivät pääse rispaantumaan, vaikka ne olisivatkin hieman pidemmät. Levenevät lahkeet tuovat tyyliin sitä jotain ekstraa, ja ne näyttävät tässä kuvien asussa mielestäni mukavan hienostuneilta. Bootcutien alle on myös helppo piilottaa lämmintä kerrastoa alle, sillä ne eivät pääse lahkeen luota pilkistämään.

Se mikä Very Nicen farkuista tekee itselleni aivan lyömättömät, on niiden mukavuus. Farkuissa on hieman tavallista enemmän elastaania, ja se myös tuntuu, tai sanottakoot että ei tunnu. Laitoin itse nämä housut ensimmäistä kertaa jalkaan, sovituksia lukuunottamatta, messuille missä tiesin olevani ainakin kahdeksan tuntia. Tajusin vasta illalla kotona, että niin minullahan olivat uuden pränikät FARKUT jalassa koko päivän. En tuntenut kertaakaan päivän aika, että housut olisivat puristaneet jostain, tai tuntuneen muutoin epämiellyttäviltä. Jousto ja pehmeys on omaa luokkaansa.

Farkkujen vyötärönkorkeus on myös ideaali näin istuvasta näkökulmasta. Korkeus on takaata juuri sopiva, niin että ne pysyvät paikallaan myös siirtymisissä. Joustavuus mahdollistaa sen, että voin asetella housut niin, että vyötärö on edestä matalampana, ja takaata niille tarkoitetulla korkeudella. Monimutkaista selittää, mutta loogista istuessa.

Kokoskaala on Very Nicen housuissa erittäin laaja, joten se tukee hyvin ”for every booty” ajatusta. Näin lyhyenä, mutta paksuna henkilönä voin sanoa, että oman koon löytyminen oli yllättävän helppoa. Sopivat pöksyt löytyivät heti ensikokeilulla.

Neljä erilaista peppua, näkyvissä tai näkymättömissä, mutta jokaiselle juuri passelit. Ja hei se minun kuvissakin näkymätön farkkupeppu? Istuintyynyni voisi varmastikin allekirjoittaa, kuinka hyvä peba juuri se on.

Kaikki postauksen kuvat: Maarit Vaahteranoksa