Mitä nuoremmalle minulle sanoisin?

Mitä sinä sanoisit nuoremmalle itsellesi? Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta joitain asioita olisi ehkä halunnut tehdä toisin. Liian syvällisesti ei kuitenkaan kannata asiaa lähteä pohtimaan, koska menneisyydessä vellominen ei vie eteenpäin. Mutta… paljon voisi silti sanoa, kuten minä näitä seuraavia asioita.

 

Minä rohkaisisin itseäni laittamaan jalkaan ne pinkit paksupohjaiset kengät senkin jälkeen, kun muutama tyttö niistä kiusasi. Sinä pidit niitä hienoina ja olit niistä ylpeä, älä anna muiden haudata aarteitasi.

Minä tsemppaisin itseäni kuperkeikkojen harjoittelussa, sillä kuten itselleni jo silloin päiväkodissa sanoin, täytyy sirkuspellejen osata hyvin kuperkeikkojen heittäminen. Jos unelma-ammattisi on sirkuspelle, tavoittele kohti nauravaa yleisöä.

Minä aiemmin kehoittaisin itseäni takaisin Suomeen muuttamaan, pois kellarista jossa henkäyskin oli huuto.

Minä kerta toisensa jälkeen opettaisin itseäni sanomaan pienen, mutta tärkeän sanan: ei.

Minä vakuuttaisin itselleni, ettei leikkimisellä ikärajaa ole. Sinä saat matkustaa Barbien asuntovaunulla rannalle, kuin rannalle.

Minä pakottaisin itseni pitämään hanskoja kädessä, kun kovassa pakkasessa ja lumimyrskyssä markkinatöitä tekee. Ei ole syytä sinun käsiäsi avohaavoille palelluttaa.

IMG_1174.JPG

Minä itselleni kertoisin, ettei kaikesta reippaudella selvitä tarvitse. Sinäkin saat olla heikko.

Minä passin itselleni käteen laittaisin, aina kun se vain mahdollista olisi. Sinun kotisi on maailmalla, poissa kotoota.

Minä ylpeyden tunnetta itseeni valaisin. Sinä olet saavuttanut hienoutta.

Minä hymyilisin itselleni, vain silloin kun iloa tuntisin.

Minä kuiskaisin hiljaa korvaani: Sinä turvassa olet.

Minä opettaisin itseäni päätösten tekoihin. Sinä saat tehdä valintoja, myös itsekkäitä sellaisia.

Minä huutaisin itselleni, kuka minä olenkaan. Sinun huutosi ei tarvitse äänettömäksi veden alle vaieta.

Minä neuvoisin itseäni, ettei ratikkakuskeihin voi Sarajevossa luottaa. Sinä voisit 50 euroa paremminkin käyttää.

 

suhteet oma-elama hyva-olo syvallista
Kommentit (2)
  1. Haikeita ajatuksia. Ja samalla lohdullisiakin; siellä sisällähän se nuorempi minä vielä matkassa kulkee. Kyllä hän ymmärtää, ainakin ihan hitusen. 🙂

    Millian

    1. Kauniita sanoja, kiitos.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *