Juuri nyt.
On listattuna paljon asioita mitä tehdä. Lukemattomia listoja useammassa eri paikassa. Listoja ja asioita, jotka eivät tunnu ikinä loppuvan. Mutta juuri nyt haluaisin seuraavia asioita. Ja koska konditionaali on hölmöä jossittelua, johon liian usein liittyvät sanat täytyisi ja pitäisi, juuri nyt aionkin haluta seuraavia asioita. Juuri nyt…
Haluan sytyttää kynttilöitä ympäri asuntoani. Juuri kun olen päättänyt, että sopiva määrä on asuntoani valaisemassa, sytytän vielä yhden lisää.
Sytytän vuorotellen palamaan tämän hetken ihanimmat tuoksukynttiläni. Rewinedin soijakynttilät, jotka on tehty vanhoihin halkaistuihin viinipulloihin, ja hajustettu niillä tuoksuin, miten ihmiset ovat eri viinilajikkeita kuvailleet. Ensin hieman kepeää ja raikasta Rieslingiä, jonka jälkeen asuntooni pääsevät leijailemaan Merlotin tummemmat sävyt.
Maistan jo kielelläni ne uudet reseptit, mitä aion vielä tällä viikolla kokeilla. Näen jo avustajani hieman skeptisen ilmeen, kun kerron tekevämme punajuuririsottoa, mutta niin paljon olen siitä kuullut hyvää, että resepti myös minun lautasellenni annokseksi muuntuu.
Kääriydyn lempivillatakkiini. Tai no niitä on useita, joten valkkaan ylleni sen, joka juuri nyt tuntuu parhaimmalta ja tilanteisiin sopivimmilta.
Kuuntelen yhä uudelleen ja uudelleen läpi uudet musiikkilöytöni. Ainakin Penny & Sparrow:n kappaleet Creature, sekä Thunder heittelevät sointujaan ja melodioitaan asuntoni seinistä kummuten.
Hymyilen puhelimeni näytölle, kun katson yhä uudelleen ja uudelleen videoita kummityttöni touhuista. Samalla naurahdan koirani hölmöydelle, ja ihmettelen kerta toisensa jälkeen kuinka niin suurilla korvilla voikaan kuulla niin huonosti, tai no ainakin selektiivisesti.
Yritän hengittää kehooni voimaa, koittaen samalla antaen sille luvan lepoon.
Minä tunnen. Minä koen. Minä ajattelen. Minä olen.
Juuri nyt.
