31.12

Vuosi sitten vietin syntymäpäiviäni hieman eri tavalla, kuin normaalisti. Tai no en edes muista milloin viimeksi olisin edes viettänyt syntymäpäiviäni, niitä mitenkään juhlistaen. Mutta viime syntymäpäiväni en aamulla tuijotellut puhelimennäyttöä, vaan erilaisia monitoreja. 

Makasin toimenpideheräämössä vuoteessa viitisen tuntia. Kädessä kanyyli ja eri monitorointipiuhoja, vierelläni istui koko ajan hoitaja, ja lääkäri kävi tasaisin väliajoin seuraamassa tilannetta. Minun tehtävänä oli maata ja koettaa ottaa rennosti, ja kertoa tuntemuksista. Sain heräämössä infuusiona erästä lääkettä, jota annettiin tuolloin uudenvuoden aattona ensimmäisen kerran, mutta koko tulevan tammikuun kävin toimenpiteessä aina muutaman päivän välein. Vaikka oloni helpottui itse infuusion aikana hivenen, loppui vaikutus heti kun kanyyli otettiin kädestä, eikä lääkkeellä ollut pitkäaikaisia vaikutuksia. Oloni oli kuitenkin hieman kevyempi, vaikkakin ympäristö ei ollut mikään rauhallisin. 

image.jpeg

Tänä vuonna vietän syntymäpäiväni eli uudenvuoden aaton kotona yksin. Lepo ja yksinolo on täysin tervetullutta, ja vietän päiväni mielelläni juuri näin. Aamulla sängyssä iso lasillinen suklaista kaakaota. Päivällä koiran kanssa läheisessä koirapuistossa vierailua. Kotosalla olohuone täynnä kynttilänvaloa, ja kipossa parhaimpia perunalastuja. 

Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt hieman vääränä päivänä. Syitä tähän on monia: 

  • en pidä liian kylmästä, varsinkaan narskuvasta lumesta, sillä siitä äänestä tulee vielä kylmempi.
  • en pidä kovin juopuneista henkilöistä, jotka eivät osaa käyttäytyä. (Olen absolutisti.)
  • en pidä oikeastaan ilotulitteista, pelkään niitä. Liian kovia yllättäviä ääniä, vaarallisuutta ja pelokkuutta.

Joten aivan mielelläni olen kotosalla rauhassa. Jalkoihini sujautan lähetin aamulla tuomat kengät, jotka ostin itse itselleni synttärilahjaksi. Pitäähän kengät sisäänajaa kunnolla, ennen kuin ne jaloissa viipottaa paikasta toiseen. Loppuillan suunnitelmiini kuuluu lähinnä vain koiran silittelyä, ja aikaisin sänkyyn menoa. Viime vuodet olen nukkunut vuodenvaihteen, sitä ennen olin useat vuodet aina töissä läpi yön. 

 

Vuosi 2015 ei ollut kovin hyvä vuosi, pääosin se oli todella rasittava. Kaikin puolin. Yltiöoptimistisena en vuoteen 2016 ole lähtemässä, sillä ainakin joitain hankalia asioita on lähitulevaisuudessa odotettavissa. Mutta, matka jatkuu. 

 

image.jpeg

 

Suhteet Oma elämä

Kiitos sinä. (Osa 3)

On ihmisiä joista tulee suuri osa elämää, vaikka ei ehkä haluaisikaan. Tilanteiden pakottamana minun tuli sallia toinen henkilö minua auttamaan. Onneksi elämääni astui henkilö, jonka kanssa tämä uusi vaihe ei ole ollut niin hankalaa, kun mitä aluksi pelkäsin.

 

Kiitos henkilökohtainen avustajani M

Kun vihdoin useamman eri henkilön suostuttelun jälkeen myönnyin siihen, että hakisin henkilökohtaista avustajaa, oli prosessi omasta mielestäni todella nöyryyttävää. Oli ollut jo suuri askel pari vuotta aiemmin ottaa apua äidiltäni, mutta nyt että tilanne olisi säännöllistä… Ajatus ei vaikuttanut lainkaan mukavalta. Vammaispalvelutoimistossa sosiaalityöntekijän kanssa hakemuslomakkeita täytellessäni, oli minulle heti selvää, että haluaisin itse toimia työnantajana. Eli itse rekrytoin ja hoidan käytännön asiat. Kun sain päätöksen vammaispalvelusta, että minulle oli myönnetty henkilökohtainen avustaja, oli aika kirjoittaa työpaikkailmoitus. Ilmoituksessa painotin sitä, kuinka henkilökemioiden tulee osua yhteen ja yhteistyön pelata. Sinä M olit yksi niistä, jotka valitsin haastateltaviksi. Heti tavattuamme huomasin, kuinka olit reipas ja valmis uusiin koitoksiin. Kertaakaan en ole katunut valintaani, en. 

Kun kesällä sain päätöksen siitä, että minulle myönnettiin henkilökohtainen avustaja, oli asia aluksi todella hankala itselleni, hieman nöyryyttäväkin. Muistan kun kerroin asiasta eräälle minua 10 vuotta nuoremmalle tytölle, sanoi hän: ”vähän siistii! Sun ei siis tarvi siivota tai tehdä ite ruokaa, siistii!” No ei se ihan niin siistiltä minusta tuntunut, eikä vieläkään, tottakai haluaisin tehdä nuo kaikki asiat itse. Mutta kanssasi M on ollut alusta asti niin luontevaa, että se häpeä ja nöyryytys on hälvennyt asiasta. Vaikka joudutkin auttamaan minua esimerkiksi hiusteni pesussa, en koe tilannetta kiusallisena, ja siihen vaikuttaa paljoltikin se, kuinka helppoa minun on kanssasi olla. Vaikka välillä lamppusi saattaakin syttyä hieman hitaammin, mutta aina voi oppia uutta. Niksi-Anna neuvoo kyllä.

image.jpeg

Kanssasi on ollut helppo muodostaa työsuhde myös senkin takia, että vaikka teetkin minulle töitä, ei se tunnu koko aikaa siltä. Vaan voimme oikeastikin keskustella monista eri aiheista koko ajan. 

Osaat myös jämäkästi sanoa, milloinka minun kuuluisi vaan koittaa levätä, että sinä kyllä hoidat hommat. Huumorilta ei voi kanssasi välttyä, ja se onkin hyvä vahvistava liima suhteessamme. Ei tunnu siltä, että olisit maksettu seuraneiti, mutta ei myöskään siltä että olisit hiki hatussa töitä paiskiva kotiorja, vaan ihan oikea henkilökohtainen avustaja. Henkilö, joka tekee kanssani niitä asioita, mitä minäkin normaalisti itse tekisin, mikäli niistä vain selviytyisin. 

Kiitoksen voi sinulle osoittaa pienellä lahjalla jouluna uuteen omaan kotiin, mutta sen voi osoittaa myös sanomalla, kuinka hyvin olet edistynyt focaccian leivonnassa saaden siihen ilmavuutta joka kerralla lisää.

image.jpeg

Kiitos sinä, joka olet tuonut elämääni lisää itsenäisyyttä, silloin kun olen sitä menettänyt. Lupaan jatkossakin pitää huolen siitä, että sinulla on vilkkuvalo aina takissa kiinni Köpiä pimeällä ulos viedessäsi, ja että saat pyyhkiä pölyt juuri sillä rakastamallasi yleispuhdistussuihkeella. Lupaan myös toistekin pakata sinulle kotimatkalle mukaan pillimehua ja pullaa, mikäli olet unohtanut itse pikkuevään illalla luotani lähtiessäsi. Kiitos että jaksat hölmön koirani rakkaudenosoituksia. 

Kiitos sinulle M siitä, että et lopettanut avustajanani työskentelyä heti ensimmäisenä työpäivänäsi. Päivänä jolloin koirani söi sukkasi.

image.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Terveys