Vaikeinta on se kaikki muu, mitä sairastaminen pitää sisällään. Ne pieneltä vaikuttavat asiat, joista tuleekin suuria kokonaisuuksia. Kokonaisuudet kun laskee yhteen, ja lisää ne sairastamisen taakkaan, saadaan henkilölle painava kuorma kantaakseen. Kuorma, jonka rasitus ei välttämättä ulotu vain itse sairastavaan henkilöön.

Yksi vaikeimmista asioista on liian pienet kädet. Kädet joiden pitäisi kannatella monia lankoja, jaksaa pitää niistä kiinni ja vedellä niistä oikeissa kohdissa. Välillä niitä lankoja on käsissä niin paljon, ettei enää meinaa muistaa mikä lanka johtikin minnekä, ja mitkä langat ovat juuri sillä hetkellä tärkeimpiä.

On eri instansseja, joiden sisällä vielä pienempiä instansseja. On asioita, joista kukaan ei tule kotiin kertomaan, vaan mitkä pitää itse selvittää. On juttuja, jotka vaikuttavat toiseen, ja se taas kolmanteen. On niin paljon kaikkea. 

Jos itse ei pidä lankoja käsissään, kuka pitää? Kuka tietää eri asiat ja niiden vaikuttavuudet paremmin kuin itse? 

Mikäli tekisi kaavion siitä, mitä kaikkia asioita tarvitsee koko ajan tarkkailla ja järjestellä, jotta ’voisi sairastaa’, saisi siitä kaaviosta niin monimutkaisen kuvion, että on parempi vain pysyä langoissa. Vaikka langatkin menevät sotkuun, aivan liian usein. Vaikka niitä kuinka huolellisesti hyvässä järjestyksessä käsissään pitelisikään.  Niiden kaikkien asioiden päälle vielä normaaliin elämään liittyvät kaikki osa-alueet, ja sitten vielä sairastaminen. Aikamoinen soppa. 

On monia asioita, jotka sairastamisessa ovat hankalia itse sairastamisen ohella, mutta yksi niistä on henkilökohtaisesti vaikein: Se mitä sairastaminen tekee muille. Kun yksi sairastuu, ulottaa sairastuminen lonkeronsa usein myös monen muun henkilön elämään, halusipa sitä tai ei. 

On jo tarpeeksi inhottavaa kokea, kuinka sairastaminen tuhoaa kehoa ja sielua pienin palasin, miksi sen pitää tehdä sitä myös muille? Vaikka itse haluaisi pärjätä vain yksin koko sekamelska coktailin kanssa, ryömii sairastuminen iilimatona kiinni myös läheisiin. 

(tästä näkökulmasta joskus myöhemmin enemmän.)

Moni pitkäaikaissairas voisi varmastikin paremmin, mikäli voisi vain sairastaa ja elää tavallista elämää. Mutta liian usein sairastaminen heittää hämähäkinseittejään usealle eri elämän osa-alueelle, ja tekee kokonaisuudesta tahmeaa.