Esteetön ruskaretki Leville

Laskettelukausi on jo hyvässä vauhdissa Levillä, eikä syksystä taida olla enää jälkeäkään. Toista oli syyskun puolella, jolloin kaunis ruska oli parhaimmillaan, maalaten koko Levin mitä upeimmilla väreillä ja sävyillä. Ruskaretki Leville, se oli jotain jota ystäväni Kun äiti kelaa- blogin kanssa odotettiin pitkin kesää. Idea Lapin reissulle syntyi joskus Tampereen rautatieasemalla ollessamme. Huomasimme yöjunan kohti pohjoista, ja tajusimme, että niin yöjunassakin on nykyisin myös invamakuuhyttejä. Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti, ja hetken kuluttua saimmekin mielenkiintoisia retkiehdotuksia Visit Leviltä. Kaupallisen yhteistyön merkeissä järjestivät he meille majoituksen, sekä erilaiset aktiviteetit . Osana yhteistyötä pystyimme me kaksi pyörätuolin käyttäjää kertomaan, mikäli joissain esteettömyysratkaisuissa oli parannettavaa, tai mikä oli erityisen hyvin järjestetty.

Majoittauduimme aivan Levin ytimessä Break Sokos Hotel Levissä. Tilava esteetön huoneemme oli toimiva ratkaisuineen, ja muutamat kehittämisehdotukset otettiin kiitollisina vastaan. Aamupalalla sain lastata lautaseni täyteen suolaista ja makeaa: itsepaistettuja vohveleita, vaahterasiirappia, sekä pekonia! Taisi siihen lautaselle välillä jotain hieman terveellisempääkin eksyä, vaikka herkuttelu jo aamiaisella kuuluukin lomaan. Rauhallinen hotelli tarjosi oivat mahdollisuudet levolle, mutta ostoksilla piipahtaminen oli niin helppoa, että lompakko olisi saattanut kärsiä pidemmästä reissusta.

Ensimmäisenä päivänämme toivuimme pitkästä matkastamme, ja kiertelimme keskustaa. Illaksi ohjelmassa olikin jotain erittäin tunnelmallista: Kinos Safarin järjestämä lauttaristeily Levi- ja Sirkkajärvillä. Myöhään illalla risteilimme lautallamme peilityynellä järvellä kuun valossa. Nuotio lämmitti ihanasti, ja villahuivini tuoksuu vieläkin vienosti savulta, vieden minut takaisin tuohon hetkeen. Tähyilimme revontuleja, mutta vaikka niitä ei tuona yönä näkynytkään, ei niiden piilottelu latistanut tunnelmaa lainkaan. Nautimme muurinpohjaletuista, ja nokipannukahveista, kietoutuen samalla viltteihin. Voisin hyvin kuvitella, että äitini olisi ystäviensä kanssa iloissaan tuosta risteilystä päivän vaeltamisen jälkeen. Kinos Safari tarjoaa monenlaisia palveluita niin kesä- kuin talviaikaankin.

Seuraavana aamuna oli aika jälleen kerrospukeutua lämpimiin vaatteisiin, vaikka edellisillan vilunväreet olivatkin yön aikana peiton alle kadonneet. Ensimmäinen aktiviteettimme nosti hymyn kasvoille heti saapuessamme kohteeseen: Huskeja! All Huskiesin tilalla oli valjakko innokkaita koiria jo valmiina mönkijän edessä lenkille lähtemään. Siirryimme pyörätuoleistamme mönkijän kyytiin, ja lähdimme matkaan. Mukana oli nuoria koiria, jotka olivat vasta ensimmäisiä kertoja valjakossa. Kun olimme tehneet koirien kanssa lenkin, palasimme tilalle tervehtimään muita koiria. Huskeja siellä sun täällä, niin ystävällisen innokkaita koiria suurilla sydämillä. Myös kymmenviikkoiset pennut olivat päässeet ulkotarhaan, ja siellä tämä ryhmärämä kompuroi toistensa päällä.

Gondolihissillä pääsimme esteettömästi Levin huipulle, mistä avautuivat upeat maisemat. Hienoa oli se, että huipulla kulkee pienen ympyrän esteetön polku, jossa oli helppo kulkea pyörätuolilla. Myös gondolihissien aivan vieressä sijaitseva inva-puucee sai kiitosta. Kuljimme polun maisemia ihastellen, ja ruskan tarjoamasta väriloistosta ihastellen. Reitin olisi helposti voinut kulkea vaikka kolme kertaa putkeen. Mikäli eväitä olisi ollut matkassa, olisi niiden nauttimiseen ollut mahdollisuus reitin varrella myös.

Toinen päivämme Levillä oli aktiviteettitäyteinen, mutta pienen levon jälkeen oli aika vielä illan rentoutushetken. Levi Hotel Span yhteydessä oleva kylpylä kutsui meitä vielä illalla. Kylpylässä oli helppo kulkea omilla pyörätuoleilla, ja altaisiin siirtymiset sujuivat helposti. Isoon altaaseen olisi ollut myös allasnostin käytössä. Porealtaassa hengailun jälkeen höyrysauna oli aivan ihana päivän kelailujen jälkeen. Rauhallinen ympäristö, lempeää lämpöä höyryn muodossa, sekä vieno eukalyptuksen tuoksua, näin voisi päättää jokaisen aktiviteettitäyteisen päivän. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa on talviaikaan oleskella ulkona olevissa porealtaissa!

Sunnuntaina, viimeisenä päivänämme, oli vielä aika päästä tutustumaan Levin Igluihin, hotelliin jonka majoitusmuotoina ovat upeat lasikattoiset iglut. Voin vain kuvitella, kuinka ihanaa iglussa olisi majoittautua yksin, tai jonkun toisen kanssa. Voisi rauhassa ihailla luontoa, mahdollisesti revontulia, nukkua levollisesti, ja nauttia kaikin aistein. Pääsimme kokeilemaan onnistuisiko majoittuminen pyörätuolista käsin, vaikka iglut eivät olekaan esteettömiä. Pienin muutoksin totesimme, että majoittautumisessa ei olisi mitään ongelmaa. Hieman sänkyä siirtämällä, ja pienen rampin avuin sujuisi majoittautuminen ainakin manuaalista käsin. Yksi yö nyt ainakin menee yleensä olosuhteissa, kuin olosuhteissa, ja tässä kuitenkin pääpointtina rauhoittuminen mukavalla sängyllä luonnon ihmeitä tarkkaillen.

Levin Igluilla on myös oma ravintolansa Aurora Sky. Voisin hyvin käydä paikan päällä vain syömässä, sen verta herkullinen oli heidän menunsa! Ravintolan sisustus ja ilmapiiri olivat erittäin tunnelmalliset, mutta tyylikkäät. Heidän oma kahvisekoituksensa oli erinomaista, ja aamupalallakin vieraat voivat nauttia siitä nokipannukahveina.

Ennen lähtöämme kohti Rovaniemeä ja etelän junaa, vierailimme vielä Samiland näyttelyssä. Tutustuimme hieman pohjolan alkuperäiskansaan sisänäyttelyssä, sillä ulkonäyttely ei ollut tuohon vuodenaikaan auki, eikä se tosin ole esteetön. Näyttely tarjosi sekä opetusta, että kauneutta. Samiland näyttely sijaitsee korkealla, joten sen pihapiiristä avautuvat upeat maisemat Leville.

Matkamme Leville oli erittäin onnistunut, ja aloinkin itse heti suunnitella jo seuraavaa reissua. Ehkäpä ensi kesänä, tai samoihin aikoihin ensi syksynä? Tarjonta on monipuolista, ja monia aktiviteetteja on tarjolla vielä näiden kaikkien kokemiemme lisäksi. Luonto on tietenkin isossa osassa tätä upeaa paikkaa, ja se tarjoileekin erilaisia kokemuksia ympäri vuoden!

Kiitos vielä kaikille yhteistyökumppaneillemme, jotka mahdollistivat meille tämän esteettömän ruskaretken. Oli upeaa päästä kokemaan Lapin ruskaa, sekä testaamaan erilaisia paikkoja, ja kokeilla niiden esteettömyyttä.

Voit lukea Selinan postauksen hänen blogistaan.

Hyvinvointi Matkat Suosittelen

Farkut näkymättömälle farkkupepulle

Kun päivittäin istuu ja istuu tuntikaupalla on vaatteissa erityisen tärkeää niiden mukavuus. Kun ottaa huomioon, että vaatteet suunnitellaan seisoville ihmisille, on helppo ymmärtää, kuinka vaikeaa sopivien vaatteiden löytäminen on. Vaikka sairauteni ja toimintarajoitteeni vaikuttavatkin paljoon, ja ovat myös paljon vieneet pois, en kuitenkaan suostu luopumaan tyylistäni. On tietenkin joitain vaatteita, jotka olen joutunut hylkäämään sen jälkeen, kun olen kokenut ne kertakaikkiaan sopimattomiksi pyörätuolin kanssa.

Vaatehyllylläni ovat makoilleet muutamatkin farkut, mutta viime vuosina olen pitänyt niitä vain muutaman kerran, ja silloinkin lyhyen aikaa. Olin jo luovuttanut niiden suhteen, ja myöntynyt siihen, että tulen viettämään loppuelämäni vain kuminauhavyötäröissä. Sitten kuviin astuikin Very Nice -farkkumerkki, ja farkkujen maailma avautui minulle uudelleen. Mutta mikä Very Nice, ja ovatko ne nimensä mukaiset?

Very Nice on suomalainen merkki, joka ei ole mikään uusi tulokas vaaterintamalla, mutta nyt brändi on tekemässä uutta tuloa uusitulla ilmeellä, ja uudella teemalla:

For every booty

Farkut suunnitellaan Suomessa, mutta ne valmistetaan vastuullisesti vain 300 kilometrin päässä Helsingistä Viron Valgassa yrityksen omalla tehtaalla.Merkin uusi pusuhuulinen logo allekirjoittaa hyvin sloganin ”For every booty”. Ja tosiaan, joka pepullehan näitä farkkuja valmistetaan! Paljonhan kertoo jo sekin, että juuri minut valittiin yhdeksi tähän blogikampanjaan, vaikka farkkupeppuni  aina täysin näkymättömissä onkin.

Kun tapasimme merkin edustajien kanssa farkkujen sovituksessa, ottivat he heti kiinnostuneina ylös pohdintoja, mitä kerroin farkuista näin istuvasta näkökulmasta. Jotkin farkut tuntuivat epämiellyttäviltä, liian kovilta polvitaipeista. Ei varmaan tule ensimmäisenä mieleen seisovalle, että tosiaan, vaatteiden tulee olla miellyttävän tuntuiset myös sellaisesta kohtaa, kuin polvitaipeet!

Minun värivalintani ei ehkä tule kenellekään yllätyksenä? Mustaakin mustempi musta, jossa pienoinen kiilto, on juurikin sitä mitä minä farkuilta haluan! Päävalintani mallista oli yllättävän helppo, vaikka mallin nimestä tuleekin heti mieleen lukion ruotsinopettajani:

PIRRE BOOTCUT

Alkuun bootcuteista tuli itselleni mieleen peruskouluaika, jolloin pillilahkeet eivät olleet vielä tehneet uutta tuloaan. Alkumielikuva oli siis itselläni hieman westernin maailmaan menevä, mutta vaikka rivitanssia en kantrin soidessa harrastakaan, istuivat bootcutit päälle heti. Lahkeen levennys alkaa juuri polven alta, joten pyörätuolissa istuessa laskeutuvat lahkeet kauniisti. Pyörätuolissa on toki se kätevä ominaisuus, että lahkeet eivät pääse rispaantumaan, vaikka ne olisivatkin hieman pidemmät. Levenevät lahkeet tuovat tyyliin sitä jotain ekstraa, ja ne näyttävät tässä kuvien asussa mielestäni mukavan hienostuneilta. Bootcutien alle on myös helppo piilottaa lämmintä kerrastoa alle, sillä ne eivät pääse lahkeen luota pilkistämään.

Se mikä Very Nicen farkuista tekee itselleni aivan lyömättömät, on niiden mukavuus. Farkuissa on hieman tavallista enemmän elastaania, ja se myös tuntuu, tai sanottakoot että ei tunnu. Laitoin itse nämä housut ensimmäistä kertaa jalkaan, sovituksia lukuunottamatta, messuille missä tiesin olevani ainakin kahdeksan tuntia. Tajusin vasta illalla kotona, että niin minullahan olivat uuden pränikät FARKUT jalassa koko päivän. En tuntenut kertaakaan päivän aika, että housut olisivat puristaneet jostain, tai tuntuneen muutoin epämiellyttäviltä. Jousto ja pehmeys on omaa luokkaansa.

Farkkujen vyötärönkorkeus on myös ideaali näin istuvasta näkökulmasta. Korkeus on takaata juuri sopiva, niin että ne pysyvät paikallaan myös siirtymisissä. Joustavuus mahdollistaa sen, että voin asetella housut niin, että vyötärö on edestä matalampana, ja takaata niille tarkoitetulla korkeudella. Monimutkaista selittää, mutta loogista istuessa.

Kokoskaala on Very Nicen housuissa erittäin laaja, joten se tukee hyvin ”for every booty” ajatusta. Näin lyhyenä, mutta paksuna henkilönä voin sanoa, että oman koon löytyminen oli yllättävän helppoa. Sopivat pöksyt löytyivät heti ensikokeilulla.

Neljä erilaista peppua, näkyvissä tai näkymättömissä, mutta jokaiselle juuri passelit. Ja hei se minun kuvissakin näkymätön farkkupeppu? Istuintyynyni voisi varmastikin allekirjoittaa, kuinka hyvä peba juuri se on.

Kaikki postauksen kuvat: Maarit Vaahteranoksa

Muoti Suosittelen Ajattelin tänään Päivän tyyli