Salama selkärangasta läpi – miltä kivut tuntuvat juuri nyt?

Krooniset kivut ja minä, ensi vuonna me vietämme jo kymmenvuotisjuhlia. Näihin vuosiin on kuulunut kipua, paljon paljon kipua. Vuosien mittaan ovat kipuni lisääntyneet, levinneet laajemmalle alueelle, vaikuttaneet yhä enemmän elämäni eri osa-alueisiin, ja hankaloittaneet oloani monin eri tavoin. Viime aikoina ovat kipuni jälleen vaikeutuneet, enkä vielä tiedä mitä kaikkea tämä kevät tulee mukanaan tuomaan.

Mutta miltä se sitten tuntuu? Miltä tuntuu, kun neljä kroonista kipuoireyhtymää valtaa lähestulkoon koko kehon? Vilkas mielikuvitukseni kuvailee sitä näin…

 

119EC9F3-DFC2-440F-8EE8-AFDCFC49E8C1.jpeg

 

  • Salama iskeytyy selkärankani läpi yhä uudelleen ja uudelleen. 
  • Vasen etureiteni on suurilta osin tunnoton, mutta se tuntuu jatkuvasti tippuvan kehostani pois.
  • Tähtisadetikut kipinöivät ja polttavat reittäni.
  • Kehoni luut on korvattu jäisillä metalliputkilla.
  • Jokainen raaja on täynnä metallisia kahleita, jotka kiristyvät koko ajan vain tiukemmalle ja tiukemmalle.
  • Palava koura repii lihaksiani irti kehostani.
  • Vääntyilevät ja tärisevät jalkani taipuvat luonnottomiin asentoihin, niin etten tiedä miten niiden kuuluisi olla.
  • Metallivanne oikealla ohimollani kiristyy, ja samalla aivojani revitään kerros kerrokselta irti.
  • Oikeaa silmääni tuikitaan paksulla puutapilla.
  • Puutuneet ja tunnottomat sormeni ovat täyttyneet hiekalla, joka liikkuu niiden sisällä rannetta ravistellessani.
  • Ihoni on raavittu hiekkapaperilla rikki, jonka jälkeen päälle on kaadettu chilikastiketta, joka vielä sytytetään tuleen.
  • Turvonneet, punavalkosiniharmaat raajani paisuvat, vaikka sille ei olisikaan tilaa.
  • Jättiläisen kourat ottavat kiinni selkärangastani vääntäen sen korkkiruuville. Samaan aikaan sitä venytetään pidemmäksi, ja välillä taas lytätään kasaan.
  • Nauloja isketään hartioistani läpi.
  • Käsiini laitetaan pallot, jotka täyttyvät koko ajan suuremmiksi, jolloin kämmeneni ja sormeni venyvät liian laajalti.
  • Raajani ovat kuin poissa paikoiltaan, mutta samalla taas niiden sisällä kulkevat langat kiristyvät välillä niin kireiksi, että voin kuulla jännittyneiden lankojen pingahtavan poikki.
  • Uupumus valtaa kipuisan kehoni, kuin ympärilleni kiedottu kuuma ja painava peitto.

 

34D8421E-85E6-435C-B547-940AC36951D0.jpeg

 

On vielä monen monta tapaa, joilla olotilojani kuvailisin, eikä kipupiirroksissa montakaan kohtaa ole, joita en kivuliaiksi värittelisi. Silti en minään päivänä sanoisi kipuni olevan kymmenen, ehei. En edes niinä lukuisina hetkinä, jolloin yritän selviytyä vain sekunnista toiseen. Minun kipujanani kymmenen, sitä en ääneen lausua voi.

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Terveys

Pilottia kelaajalle.

Kaupallinen yhteistyö Junkyard:n kanssa. Postauksessa näkyvät tuotteet saatu, lisäksi postaus sisältää mainoslinkkejä.

 

Välillä tekisi mieli suunnitella kaikki itse, siis lähestulkoon aivan kaikki tässä maailmassa. Mutta koska lahjoja ei ole suotu monelle eri osa-alueelle, on hyvä että edes joitain juttuja löytyy välillä valmiina. Yksi suuri murheenkryyni, mistä olen blogissakin useammin mourunnut, ovat takit. Takit pyörätuolin kelaajalle. Faktahan on, että valtaväestö ihmisistä käyttää takkia seistessään, ja näin ollen vartalo on täysin eri muotoinen, kuin istuma-asennossa. Niin, tätä asiaa ei tietenkään helpota se, että asuu maassa kuten Suomi. Joten jo pelkkä ilmasto aiheuttaa sen, että takkeja tulee olla monen monta kappaletta. Lisätään tähän ongelmavyyhtiin vielä asia nimeltä kestävyys… lujaa pyörivät pyörätuolinrenkaat eivät ole sieltä hempeimmästä päästä hihoille, ehei.

 

Tein syksyllä Junkyard.fi nettikaupan kanssa yhteistyötä, jonka merkeissä sain valita heidän omista mallistoistaan muutaman tuotteen. Ei ollut ehkäpä mikään ihme, että valitsin takin, ja toisenkin, ja kolmannen. Mutta miksi juuri nämä kolme valikoituivat minulle?

 

39248A52-3D9F-4B4B-9163-E583D5DAD1B4.jpeg

 

Pilottitakkien marssimista kauppoihin muutama vuosi sitten ei odottanut kovinkaan moni iloisella innolla, mutta vähitellen niistä tulikin valtaväestön vaate. Takki siinä missä muutkin. Juuri pilottitakki on ollut itselleni soveltuvin pyörätuolin kanssa. Ei ole turhia lärpäkkeitä siellä sun täällä, hihat saa vedettyä ylemmäs, löytyy lämpöä, kerrastoa mahtuu alle, ja no pilottia nyt voi käyttää melkeimpä asun kuin asun kanssa. Takkien pinta on myös sellaista, että lian voi pyyhkiä kädellä tuosta noin vain. Ja tämä jos mikä on tärkeä fakta kaiken sen katupölyn ja likaveden kanssa, mitä Tampereen kaduilla pyörii. 

Vaikka nämä kaksi pilottia näyttävät kovin samanlaisilta, on pidempi malli väljempi ja lämpimämpi, kuin toinen. Näin talvisaikaankin käytän molempia usein silloin, kun kuljen välimatkat taksilla. Ei tarvitse palella kyytiä odotellessa, mutta ei myöskään ehdi tulla hiki autossa istuessa. 

Koska välillä kuitenkin tarvitsen myös lämpimämpää lyhyttä takkia, nappasin hopeisen pufferin itselleni. Väri saattaa ehkä yllättää, mutta oikeastaan enemmän ajattelin tuon värin materiaalia. Tällaiset metallistyyliset kankaat eivät imaise vettä itseensä, kuten huokoisempaa pintaa olevat helposti tekevät. Plussaa myös siitä, että tämä takki päälläni, voin ottaa iästäni noin 15 vuotta pois. Tai no ainakin täti voi omassa pikku päässään niin ajatella…

 

Apuvälineet tuovat haasteita pukeutumiseen, mutta onneksi myös tyyliin sopivia valintoja löytyy.

Muoti Terveys Trendit