Matkakaipuu.

Jos vain jonnekin, jonnekin kauas täältä. On kulunut aivan liian pitkä aika siitä, kun viimeksi passi kädessäni olen lentokentälle kulkenut, kohti kohdetta jonne lentokone lentää. En oikeastaan osaa sanoa millainen kohde tai matka olisi juuri tällä hetkellä itselleni antoisin. Tärkeintä olisi se tunne, se tunne kun jossain kaukana arjesta on. Japanilaisten turistien hälyssä ei minun tarvitse nähtävyyksiä kiertää, pelkkä reissaamisen fiilis on tarpeeksi. 

On joitain kohteita, joihin voisin palata yhä uudestaan ja uudestaan. Toisaalta taas on toki hienoa löytää uudesta paikasta kiehtovia asioita, joista nauttia hymy kasvoilla. Nykyään matkustamistyyliäni rajoittavat sairauteni, vaikka totaali estettä ne eivät reissaamiselle muodostakaan. Mutta kieltämättä on rasittavaa, kun jo kotikaupungissaan joutuu eri paikkojen esteettömyyttä selvittää. Ei olisi ilahduttavinta reissata toiselle puolelle maapalloa vain huomatakseen, että ainoa kahvila jonne pääsee sisälle on Starbucks. Siinäpä sitten lipittelisi kauramaidolla vaahdotettua lattea ja Google Mapsin avulla yrittäisi tihrustaa, näkyykö tavaratalon sisäänkäyntiä kuvissa, vai odottaisivatko minua portaat toisensa perään, tai liian jyrkäksi rakennettu ramppi.

IMG_1829.JPG

Matkustamiseen kuuluu olennaisena osana nautinto. Paikalliset maut ja tuoksut, joita ei täysin kykene kotona uudelleen tuottamaan, ei edes kymmenennen reseptikokeilun jälkeen. Vapaus tehdä mitä haluaa, tai olla tekemättä. Ei ole pakko juosta 24/7 ympäri kohdetta, jotta varmasti kaiken koettavan kokee. Silloin jää usein paljon kokematta. Yksi asia mistä itse pidän aina kiinni sekä kotimaassa, että ulkomailla hotelleissa yöpyessäni, on kylpyamme. Ilman kylpyammetta en hotelliin astu, tahdon tuon mielihyvän nautinnon keholleni ja mielelleni. Koska tykkään jo muutoinkin käydä ulkomailla aina ruokakaupoissa, nappaan sieltä mukaani jotain hieman erilaista ja mielenkiintoista kylvyn jälkeen naposteltavaksi. Okei välillä myös kylvyn aikana eksyvät sormeni keksipussille. 

On riistävää, kun matkustaminen niin kauas lipunut on. Koen kuitenkin, että reissaaminen on olennainen osa minua. Päästäkseni lähemmäs kotia, on minun kuljettava kauemmas. Mutta vielä minä matkustan, vielä minä maailmaa näen, vielä minä listassani yli nykyisen 30:n vieraillun maan pääsen.

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat

Vihreät lakanat vieraassa sängyssä.

 

Sairaala, sairaala jonka sänkyihin vihreät lakanat pedataan. Siellä minä olen, siellä missä minun juuri nyt kuuluisikin olla. Vihreiden lakanoiden välissä minä vieraassa sängyssä nukun, työasuihin pukeutuneiden henkilöiden untani valvoessa. 

 

IMG_1920.JPG

IMG_1923.JPG

 

Minä tässä vieraassa sängyssä vihreisiin lakanoihin kietoutua yritän, niin että lepo ylleni laskeutuisi. Kumpa se vain olisi niin helppoa. Riittäisipä vain se, että vihreän peiton päälleen vetäisi. Mutta tarkoitus ei ole siinä, että vain vieraan sängyn vihreä peitto lepoa ja turvaa toisi, se täytyy löytää myös sieltä missä vihreitä lakanoita ei kaapissa ole. 

 

IMG_1929.JPG

 

 

Kun lepo ja rauha pelottavilta tuntuvat, täytyy nähdä muutakin, kuin nuo merenvaahdon sävyiset lakanat. Tusseja sinne tänne paperilla pyöritellessä voi itselleen puuhaa löytää, vaikka vieraalla sängyllä istuisikin ja luonnosvihon takaa vihreät lakanat vilkkuisivat.

 

IMG_1930.JPG

IMG_1931.JPG

Jos elämä vain helpoilla raiteilla kulkisi, ei vihreitä lakanoita tarvittaisi. Minä niitä tarvitsen, ovat raiteeni liian jyrkät ja mutkikkaat, etten yksin kulkemaan pääse. 

Vihreissä lakanoissa vieraalla sängyllä ei mitään tuomittavaa, tai hävettävää ole. Joissain tilanteissa ne lailla pelastusrenkaan kannattelevat.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys