Minä olen ollut siellä, liian monta kertaa. Istunut vuoronumero kädessäni, ja odottanut. Odottanut hoitoa akuuttiin hätääni, jonka vuoksi ensiapuun olen hakeutunut. Kynnys ensiapuun lähteäkseni on todella suuri, mutta välillä ei ole ollut vaihtoehtoja. Tilanteita on ollut erilaisia, ja niissä on menetelty eri tavoin. Aina en ole ollut täysin tyytyväinen toimintatapoihin, mutta suurimman osan ajasta olen ollut iloinen siitä, että olen voinut luottaa Suomen terveydenhuoltoon. 

Mitä sitten on hyvä hoito, 28-vuotiaan vaikeasti sairaan naisen mielestä?

Potilaslähtöistä, ei tehtäväkeskeistä suorittamista. Jokainen henkilö tulisi huomioida omanlaisena yksilönä, ihmisenä jolla on väliä, ja joka ansaitsee tulla hoidetuksi. On ollut hetkiä, jolloin minut on hyvin huomioitu omana itsenäni. Kerran keskellä erittäin vaikeaa migreenikohtausta minut otettiin ilmoittautumisesta jälleen suoraan hoitoryhmään. Koska olin juuri hiljattain vasta kotiutunut  neurologian osastolta, kutsuttiin neurologi heti minua katsomaan. Häntä odottaessani minut siirrettiin hiljaiselle takakäytävälle, sillä sieltä voitiin sammuttaa valot, jotta kirkkaus ei pahentaisi oloani. Sain maata sängyllä rauhassa, mutta minua ei unohdettu. Neurologin käynnin jälkeen minut siirrettiinkin piakkoin jälleen akuutin neurologian osastolle. Saamani hoito oli ennen kaikkea minut huomioivaa. Aina ei pelkkä pilleri tai piikki ole se, mistä pientä helpotusta voi saada.

Mutta onhan niitä epäreiluja, ja vaikeitakin tilanteita ollut aivan riittämiin. Milloin on päivystykseen hakeutumisesta syyllistetty, milloin jätetty kahdeksaksi tunniksi ilman lääkkeitä, milloin istutettu tuskaisena kymmenen tuntia, milloin annettu täysin vääränlaisia ohjeistuksia, milloin tultu kertomaan kuinka en ansaitsisi siirtoa osastolle, milloin ei ole kuunneltu lainkaan, ja milloin unohdettu minun olevan henkilö, ihminen.

Päivystys ei ole helppo paikka potilaille, eikä henkilökunnalle. Sen kuulee jo huokauksien määrässä, molemmilta osapuolilta. Kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys katoavat usein hädän keskellä, jolloin erilaisia konflikteja syntyy tahattomasti. Kuitenkin aina pitäisi pyrkiä siihen, että jokainen henkilö kohdattaisiin aidosti. Kohtaaminen tarkoittaa kiinnostusta toiseen henkilöön, välittämistä, huomioimista, kommunikointia, olemalla ihminen ihmiselle.

Hyvä hoito, sen voi käsittää monella eri tavalla, mutta siihen tulisi aina pyrkiä, ja sen saamiseen on jokaisella oikeus. Viime aikoina mediassa on ollut paljon kirjoituksia kauhukokemuksista sairaaloiden ensiavuissa. Kyllä, niitä tapahtuu valitettavan usein, mutta myös ruusun arvoisia tilanteita.