Sairaslomalla lomalla sairaalassa.

En ole kääriytyneenä omaan valkoiseen peittoon, en makaa juuri sopivan pehmoisessa sängyssäni. Ei, vaaleansiniset lakanat koskettavat ihoani, ja sänky aiheuttaa epämukavuudellaan ongelmia keholleni. En näe seinillä taulukollaasia, eikä katseeni havaitse kaktuksia kukkapöydällä. Näen vihreyttä hohtavan valokuvataulun, mutta aidot kasvit puuttuvat tyystin.

Niin koti on muualla, mutta sairaalan valkoiset seinät tässä ja nyt.

IMG_20181205_220352_044.jpg

 

Riisuttu turvallinen ympäristö, jossa arjen velvoitteet ja kiire poissa ovat, sitä sairaala minulle nyt luo. Yritän levätä, jos edes vähän, jos edes pieni irtiotto sairaasta arjesta. Jotta jaksaisi jaksaa, tai itseasiassa jotta jaksaisi olla valmis muuttamaan jotain, jotta elämä ei olisi vain jaksamisen jaksamista. Uskaltaisi olla olemassa, ihan niin yksinkertaisesti. 

Mitään suuria muutoksia ei parissa viikossa ole odotettavissa, eikä se edes tavoite olekaan tällä sairaslomalla sairaasta arjesta. Mutta jos edes hetken olisi vain itselleen, vain siinä ja nyt, ja hengittäminen olisi helpompaa. 

 

 

Pidä huoli mielenterveydestäsi, koska juuri sinä olet kokonaisuus.

Kommentit (2)
  1. Lempeää lepoa sinulle <3

  2. Mulla ei ole sanoja, mutta sydämeni pohjasta toivon sulle kaikkea hyvää ♥.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *