Sana nimeltä sääli.

On asioita joita en voi sietää, yksi niistä on sääli.

Usein sitä törmää kahdenlaisiin ihmisiin:

-On niitä, jotka säälivät heti alusta lähtien asioita, kuten: ”Voi kun sä olet niin nuori!”

-On niitä, jotka vetävät taskustaan kortin: ”Voi kyllä sitä pitäisi olla kiitollisempi omista tilanteistaan, mulla on kuitenkin asiat niin paljon paremmin kuin sulla.”

 

image_74.jpeg

 

Sanottakoot heti alkuun, tiedän kyllä että useimmat eivät tarkoita sitä millään pahalla, kun näitä asioita sanovat. Jossain kohtaa vaan alkaa riittää. 

Aika usein sellaisissa tilanteissa, joissa lähtökohtana on heti sääliminen, saa osakseen myös hieman syyllistämistä.

-”Voi kun sä olet niin nuori, et sinä saisi kyllä sairastaa!” 

Ööh kiitos? Olen pahoillani mikäli olen sairastunut vääränikäisenä. Sen verta usein tästä iästä on saanut kuulla, vaikka en itse itseäni enää niin nuoreksi koekaan, että tekisi mieli pyytää seuraavaa säälijää ja syyllistäjää osoittamaan sanansa vanhemmilleni. He kun nyt kuitenkin suurimmat osatekijät siihen, milloin olen syntynyt.

 

-”Voi mun käy sua niin sääliksi, voisinko mä vaikka rukoilla ystävieni kanssa sun puolesta?”

Hmm no jos nyt vaikka ei. Ei, minua ei tarvitse sääliä, eikä varsinkaan suurella joukkiolla.

 

image_75.jpeg

 

-”Siis pitäis vaan useammin miettiä, kuinka huonosti jollain toisella voi tilanteet olla! Kyllä mun niin käy sääliks, kun sulla on asiat huonommin kun mulla, mitä mäki nyt oikein turhasta valitan…”

Kaikilla on oikeus valittaa. Jotkut meistä valittavat vain eri asioista, eri mittakaavassa ja eri tilanteissa. Se että jollain muulla menee asiat huonommin, ei tarkoita että heitä tarvitsisi sääliä, eikä sitä että tarvitsisi tuntea häpeää omista tilanteistaan. 

Vertailu on aivan turhaa, sitä tehdään nykymaailmassa jo muutoinkin jo niin paljon. Voisikin keskittyä enemmän yksilöihin, omiin ainutlaatuisiinsa olentoihin, joita me kaikki olemme.

 

image_76.jpeg

 

Esimerkkitilanteita olisi paljon. On myös eri asia sillä osoittaako ihminen empatiaa, vai haluaisiko hän vain vuodattaa säälimisen kyyneleitä. 

 

Joku saattaa tarvita sääliä päästääksen jatkamaan matkaa. Joku tarvitsee sääliä päästäkseen sinuiksi asioiden kanssa. Joku tarvitsee sääliä tullakseen ymmärretyksi.

 

Vaikka pilviä onkin auringon edessä tälläkin hetkellä hieman liikaakin, voi siitä olla varma, että esim. Mediassa minusta ei ikinä tultaisi näkemään juttua johon olisin itse suostunut, ja joka oltaisiin tehty negatiivisissa väreissä sääli-aspekti mukaan otettuna. 

suhteet oma-elama terveys syvallista
Kommentit (9)
  1. Sääliä en minäkään kaipaa, mutta jos joku haluaa rukoilla puolestani niin saahan sitä. Ei oo multa pois:) yritän ottaa nuo kommentit sillä että ihmiset ei vaan voi käsittää miten nuori ihminen voi sairastaa vakavasti.. En ymmärtäisi itsekään ellen olisi sitä.

    1. Nää on just näitä, että jokainen ajattelee hieman eri tavoin, ja se kaikille sallittakoot. 

       

      Sitä en oikein jaksa, että mikäli jollekin mainitsee asiasta, vaikka juuri että ei tarvitse sääliä, niin silti asiaan jäädään vellomaan. Mutta tosiaan, joillekin se voi olla vaikea ymmärtää, olisikin hyvä keskustella yhdessä. 

       

      Itse henkilökohtaisesti en koe sitä mukavaksi, että joku suurempi ryhmä rukoilisi minun tilanteitteni vuoksi minun puolestani. Mikäli joku haluaa yksityisesti omassa hiljaisuudessaan näin tehdä, mikäs siinä, mutta muutoin ei kiitos. 

  2. Ymmärrän tuon pointin, että jatkuva sääliminen on rasittavaa. Miulle on kuitenkin hankalaa se, että miten sitten pitäisi suhtautua toisen sairauteen/vammaan. Kylmältä tuntuu, ettei osoittaisi minkäänlaista myötätuntoa.

    Minkälaista käyttäytymistä esimerkiksi itse toivot läheisiltä? Entä vieraammilta ihmisiltä? 🙂

    1. Hei, kiitos kommentista hyvä pointti. Voisinkin tehdä tästä jossain vaiheessa julkaisun, että mitä esim. Minä haluaisin henkilöiden sanovan tai tekevän säälin sijaan. Myötätuntoa toki saa aina osoittaa, kunhan se ei mene liian säälimisen puolelle. 

      Parhain olisikin ehkä juuri aina kysyä henkilöltä itseltään, miten hän toivoo muiden suhtautuvan, ja ylipäänsä keskustella. Kohdata henkilö henkilönä, ei sairaana. 

       

      Facebookissa törmäsin vähän aikaa sitten hyvään videoon, missä animaation voimin esitettiin sympatian ja empatian ero. Tämä toisi myös paljon ajattelua monelle.

       

      kiitos vielä ideasta, toteutan varmastikin lähiaikoina julkaisun juuri siitä, miten toivoisin ihmisten minut kohtaavan, ja mitkä eri asiat, tilanteet ja ajankohdat siihen vaikuttavat. Pyrin laittamaan paljon konkreettisia esimerkkejä, jotka selventäisivät asiaa 🙂

      1. Löysinkin tuon videon ja se ja tämä kommentti jo vähän selkeytti, mutta kirjoita ihmeessä vielä lisää aiheesta. Siun blogi on muutenkin mahtava, koska sitä herää ajattelemaan asioita, mihin ei niin ole kiinnittänyt huomiota. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *