Timanttilukko kädessäni.
En minä taaskaan etukäteen tiennyt millainen kuva käteeni tehtäisiin. Referenssikuvia ja adjektiiveja olin tatuoijalleni sähköpostilla heittänyt, mutta en tiennyt minkälainen tatuoinnista tulisi. En ennenkuin pari minuuttia, ennen kuin tatuointikone jo surisi. Minä tiesin ja luotin, että kuvasta tulee ennenkaikkea minun tyyliseni, ja niinhän siitä tulikin.
Eihän minun pitänyt aloittaa mitään hihaprojektia, ehei jotenkin siinä vain kävi niin. Loppu alkaa tässä projektissa jo häämöttää, enkä malta odottaa että vielä puuttuvat kuvat tehdään ihooni, ja vedetään kuvia yhteen kokonaisuudeksi. Tämä on minun tarinakäteni, käsi jossa tarinat, laulut ja mielikuvituksen tuotokset seikkailevat. Tämä on myös erittäin sairas käsi, jota verhoan kuvilla nätimmäksi.
Tatuoinnin ottaminen on aika samanlainen asia, kuin kampaajalla käynti. No ainakin omasta mielestäni. Luotan kampaajan ja tatuoijan ammattitaitoon, että he tietävät mikä näyttäisi hyvältä, mikä toimii minulle ja mikä ei. He osaavat myös huomioida tyylini ja istuttavat siihen omaa taidettaan. On ihana fiilis poistua kampaajalta uuden kampauksen kanssa, tai tatuointiliikkeestä uuden tatuoinnin kanssa, ja tuntea olonsa heti omaksi itsekseen. Aivan kuin se kampaus tai tatuointi olisi ollut siinä aina.
Arvostan myös vaikeasti vammaisena ja hankalista kroonisista kivuista kärsivänä sitä, että tatuoijani huomioi myös nämä asiat. Saan vaihdella asentoa usein, pumpata kättäni nyrkkiin verenkierron parantamiseksi, pitää taukoja, ja pyytää avustajaani toimittamaan kahvia. Vaikka kivun kokeminen onkin aina täysin subjektiivista, arvostan myös sitä, että minulle kerrotaan ennakkoon mikäli jokin kohta tulee mitä todennäköisemmin tuntumaan inhottavalta. Yhteistyöllä pääsee pitkälle, vaikka välillä täytyykin purra hampaat yhteen.
Kädessäni olevista tatuoinneista ovat kaikki värilliset kuvat Jessin tekemiä, vampyyrin suuta lukuunottamatta.
Mikä tämä uusin tatuointini sitten oikein on, mikä ihme timanttilukko? Mitään syvällisempää tarkoitusta ei tällä kuvalla ole. Lähinnä voisi ajatella, että se olisi avain mielikuvitukseen. Mielikuvitusta kun ei koskaan voi olla liikaa. Minulle tämä timanttinen lukko ja sormeen lävistetty avain ovat myös kehoni koristamista. Uusin tatuointini on hyvin näkyvällä paikalla, jota ei voi peittää. Se on minun koruni, osa minun tyyliäni. Voin pukeutua mustavalkoisiin vaatteisiin, vaikka väriä kädessäni onkin.
Lue myös vanhemmat postaukseni tatuoinneistani:
Kun kipupotilas tatuoinnin otti.
