Timanttilukko kädessäni.

En minä taaskaan etukäteen tiennyt millainen kuva käteeni tehtäisiin. Referenssikuvia ja adjektiiveja olin tatuoijalleni sähköpostilla heittänyt, mutta en tiennyt minkälainen tatuoinnista tulisi. En ennenkuin pari minuuttia, ennen kuin tatuointikone jo surisi. Minä tiesin ja luotin, että kuvasta tulee ennenkaikkea minun tyyliseni, ja niinhän siitä tulikin.

IMG_2421.JPG

 

Eihän minun pitänyt aloittaa mitään hihaprojektia, ehei jotenkin siinä vain kävi niin. Loppu alkaa tässä projektissa jo häämöttää, enkä malta odottaa että vielä puuttuvat kuvat tehdään ihooni, ja vedetään kuvia yhteen kokonaisuudeksi. Tämä on minun tarinakäteni, käsi jossa tarinat, laulut ja mielikuvituksen tuotokset seikkailevat. Tämä on myös erittäin sairas käsi, jota verhoan kuvilla nätimmäksi.

Tatuoinnin ottaminen on aika samanlainen asia, kuin kampaajalla käynti. No ainakin omasta mielestäni. Luotan kampaajan ja tatuoijan ammattitaitoon, että he tietävät mikä näyttäisi hyvältä, mikä toimii minulle ja mikä ei. He osaavat myös huomioida tyylini ja istuttavat siihen omaa taidettaan. On ihana fiilis poistua kampaajalta uuden kampauksen kanssa, tai tatuointiliikkeestä uuden tatuoinnin kanssa, ja tuntea olonsa heti omaksi itsekseen. Aivan kuin se kampaus tai tatuointi olisi ollut siinä aina.

Arvostan myös vaikeasti vammaisena ja hankalista kroonisista kivuista kärsivänä sitä, että tatuoijani huomioi myös nämä asiat. Saan vaihdella asentoa usein, pumpata kättäni nyrkkiin verenkierron parantamiseksi, pitää taukoja, ja pyytää avustajaani toimittamaan kahvia. Vaikka kivun kokeminen onkin aina täysin subjektiivista, arvostan myös sitä, että minulle kerrotaan ennakkoon mikäli jokin kohta tulee mitä todennäköisemmin tuntumaan inhottavalta. Yhteistyöllä pääsee pitkälle, vaikka välillä täytyykin purra hampaat yhteen.

IMG_2404.JPG

Kädessäni olevista tatuoinneista ovat kaikki värilliset kuvat Jessin tekemiä, vampyyrin suuta lukuunottamatta.

 

Mikä tämä uusin tatuointini sitten oikein on, mikä ihme timanttilukko? Mitään syvällisempää tarkoitusta ei tällä kuvalla ole. Lähinnä voisi ajatella, että se olisi avain mielikuvitukseen. Mielikuvitusta kun ei koskaan voi olla liikaa. Minulle tämä timanttinen lukko ja sormeen lävistetty avain ovat myös kehoni koristamista. Uusin tatuointini on hyvin näkyvällä paikalla, jota ei voi peittää. Se on minun koruni, osa minun tyyliäni. Voin pukeutua mustavalkoisiin vaatteisiin, vaikka väriä kädessäni onkin.

 

Lue myös vanhemmat postaukseni tatuoinneistani:

Kun kipupotilas tatuoinnin otti.

Kuvat ihollani.

IMG_2497.JPG

TATUOINNIN TEHNEEN JESSIN INSTAGRAM

TATUOINTISTUDIO FLAKE TATTOO

Kommentit (2)
  1. Minua kiinnostaisi tietää miten cerppisi reagoi siihen, että käteesi tatuoidaan. Itseäni kauhistuttaa ajatus, että omaan nilkkaani jossa ilkeä tuntoherkkyys, alettaisiin tatuointia tikuttamaan.
    Toki siis asia on juurikin niin, kutrn kirjoititkin että kipu on subjektiivinen kokemus. Vaikea on tietää miten itse reagoisin, koska minulla ei ole yhtään tatuointia terveelläkän kehon alueella.

    1. Hei, kiitos kommentistasi.

      Minul on tosiaan vaikea-asteinen laaja-alainen CRPS, joka on valloittanut kaikki raajani ja muita alueita. Olen ottanut tatuointeja aiemmin alueille, jossa CRPS ei vielä jyllännyt, mutta myös tosiaan alueille, joissa tuo vihollinen on jo ollut.

      Kaikkein tärkeintä on ollut ymmärtäväinen tatuoija. Tuntoyliherkkyyden vuoksi minulle on esim. Helpompaa mikäli tatuoijani pitää kädestäni kiinni leveämmällä otteella, kuin jos hän hellästi kiinni pitäisi. Hipaisut kun ovat usein vaikeampia sietää, kuin tasainen paine. Lepotauot ovat tärkeitä, sekä se että voin vaihtaa asentoa usein. Kehoni reagoi kyllä tatuointia ottaessa. Usein huomaan sen esim. Siitä, että verenkierto heikkenee, joudun pumppailemaan käden toimivammaksi. Joissain todella hankalissa kohdissa on välillä käytetty myös puudutesuihketta. 

      Mutta se mikä on ratkaisevin asia on se, haluatko sinä tatuoinnin? Mikäli haluat, niin antaa mennä vain. Jos tatuoinnin ottamista pelkää kovin ja asettaa sille jo valmiiksi kipua ja pelkoa, niin silloinhan tottakai sen ottaminen myös sattuu enemmän, kun herkistää itsensä. Mutta kannattaa muistaa, että tatuoinnin aiheuttama pieni kipu on vain tilapäistä. Siitä tietää, että se loppuu aikanaan. Se on myös kuitenkin vain pinnalla olevaa kipua, ei syvältä jäytävää hermosärkyä. 

      Tatuointi on iänikuinen kaveri. Se voi olla muisto jostain, se voi auttaa elämän polulla, se voi muistuttaa tärkeästä asiasta, se voi olla koriste kehossa vaikka kehossa olisikin paljon pahaa.

       

      Mikäli haluat tietää asiasta lisää tai muuta, voit laittaa minulle myös sähköpostia osoitteeseen: lusikoitakiitos@gmail.com

      Tässä postauksessa on myös hieman asiasta:

      http://www.lily.fi/blogit/lusikoita-kiitos/kun-kipupotilas-tatuoinnin-otti

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *