Näin se homma etenee – mun puutarhassa kukitaan!

Krookuksia ei lasketa. Tai no, niukasti. Mutta nyt alkaa oikeesti kuoriutua kukkia esiin. Vähänkö siistiä! Tää on mun eka kevät omassa puutarhassa! Ja mä oon koko ajan, et WAU! 

Hiipuukohan tää lapsellinen fiilistely joskus vai kierränkö mä tästä lähtien joka vuosi toukokuusta lähtien monta kierrosta omien kukkapenkkieni luona ihan vaan äimistelemässä, että NE KUKKII!

Viime syksynä kylvin hirveessä sateessa tulppaaneja maahan. Ja nyt ne onneksi on noussut sieltä. Ensin ihan vähän, sit semmosia kurttusia lehtiä, joiden välistä kurkistaa nuppu (just semmonen kiinteä pompula kuin puutulppaaneissa on), joka sitten ihan tosta vaan aukeaa. Nyt mulla on auki eturivin lyhyimmät kellertävät tulppaanit, lyhtypylvään ympärillä olevan isot keltaiset tulppaanit (ne oli kylvetty tähän jo ennen meidän muuttoa – kuinkakohan monta vuotta ne sieltä puskee muuten ylös?), helmililjat (siniset ja vaaleanpunaiset), narsissit (tai oikeestaan narsissi – koska vasta 1on auki), klemmantis (tää on vähän huijausta, koska ostin ne viime viikolla Plantagenista) ja rusokirsikkaankin alkaa pukata kukkaa. Takametsästä on kukkapenkkiin ilmestynyt valkovuokkokin. Tervetuloa, sanon hänelle.

Näin se homma etenee! Mitkä teillä jo kukkii?