Lapsi puutarhassa – uhka vai mahdollisuus? UHKA!

Lapsi, tosiaan. Uhka vai mahdollisuus puutarhassa. Kuinka nopeesti on kasvatettavissa rikkaruohot kitkevä, viljelylaatikon katseleva apulaispuutarhuri? 

5-vuotias (poika) on jo aika kätevä apuri. Vettä! Jeee!! Isoja työkaluja! Tuplajee!!! (Tänään 5-vuotias innostui vetelemään voikukkia voikukkaraudalla ((paparazzi otti kuvan trampoliinin alta – missä paljastuu myös pahasti kärsinyt nurmikkomme!!)) ilmeisesti tarpeeksi testosteronilta haiskahtavaa hommaa) 5-vuotias osaa myös hakea perennan keskelle eksyneen sählypallon pois varovasti, eikä syö kaikkea eteensä tulevaa. TOISIN KUIN…

1-vuotias! Esikoisen kanssa kitkettiin rikkaruohoja (”vedä noi, joilla on kolmion muotoiset lehdet”, ohjeistin). Ja kas, orj… apulaiseni teki työtä käskettyä. Mutta sitä en huomannut, että takana kulki 1-vuotias hahmo, joka ilmeisesti halusi tehdä samaa. Tosin tilanne oli se, että hän eteni helmililjalta toiselle, nyppi lehtiä ja nappaili sinisiä kukkia suuhun. (Myöhemmin luin, että se pirun hyasinttikukka on myrkyllinen!!! Argh! Tosin tieto oli mulle hyvä muistutus siitä, ettei Wikipedian tietoon ole luottaminen — myrkytystietokeskuksen kasviluettelossa helmililja on yksiselitteisesti myrkytön).

Seuraavana päivänä 1-vuotias hämäsi mua sen ikäisten katalimmalla tempulla: ”olen ihan hiljaa, ni mutsi ei huomaa”. Ja kas, niinhän löysin tomaatintaimenen lattialta! Rakkaani!!! 1-vuotias autuaasti tarjosi apuaan multien siivouksessa ja huitoi kokkareita pitkin nurkkia – sen mitä niiden syömiseltä ehti! 

semmosia ne ovat. Mun muruset. En vaihtais. vaikka 1-vuotias kiipesikin viljelylaatikkoon retiisin, salaatin ja porkkanan taimien päälle.