Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

 

Vuosia sitten kävin jonkun kerran kahvilla nuoren miehen kanssa, joka oli vilpittömän vaikuttunut Haruki Murakamin Norwegian Woodista. Olin nähnyt sen elokuvasovituksen, mutten ollut lukenut mitään Murakamilta. Lainasin niihin aikoihin Norwegian Woodin kirjastosta, mutta se jäi yöpöydälle, enkä sitten nähnyt sitä nuorta miestäkään enää.

Kirjaston hyllyjen välissä kävellessä katseeni osui Haruki Murakamin kirjaan Sputnik–rakastettuni. Avattuani kirjan sukelsin ihanaan pehmeään usvaan. Murakamin tyyli tuo mieleen suosikkini Peter Hoegin luomat maagiset maailmankaikkeudet, jossa kaikki voisi periaatteessa olla totta, mutta jokin omituinen taian tuntu väreilee kuitenkin ilmassa.

Romaanin kertoja K on rakastunut ystäväänsä Sumireen, joka ei ole koskaan rakastanut ketään vaan elää omalle kirjoittamiselleen, vaikka siitä ei kuitenkaan tahdo tulla mitään. Eräänä päivänä Sumire kohtaa tuttavansa häissä vanhemman naisen, Miun, ja se onkin sitten menoa. Sumire kokee pähkähullun rakastumisen.

Miu palkkaa Sumiren viinien maahantuontia harjoittavaan yritykseensä. Ei mene kauaakaan, kun hän pyytää nuoren apulaisena mukaansa työmatkalle Eurooppaan. Naiset käyvät Italiassa ja Ranskassa, kunnes päätyvät syrjäiselle Kreikan saarelle. Sieltä K saa puhelun Miulta: Sumire on kadonnut jäljettömiin, tule heti tänne. K varaa lennot ja lähtee.

Sputnik-rakastettuni kertoo yksinäisyydestä ja kohtaamisen vaikeudesta. Murakamille yksinäisyys on surumielisen romanttista, kaihoisaa, kaunistakin. Seksuaalisuus on piinaavaa mutta todellista. Vaikka toisen saisi fyysisesti lähelleen, väliin jää kuitenkin etäisyys.  Ihmiset ovat kuin Maata kiertäviä satelliitteja omilla kiertoradoillaan, jotka toisinaan hetkeksi risteävät ja sitten jatkavat taas matkaansa.

Rakastin, rakastan. Jos tämä on vielä lukematta, vahvasti suosittelen.

 

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni (Supūtoniku no koibito)

Suomennos englannista Ilkka Malinen

Tammi 2011

252 sivua

Lainattu kirjastosta