Kuolleiden runoilijoiden kerho: William Blake

william blake

 

Kuolleiden runoilijoiden kerho on sarja, jossa tutustutaan yhteen kuolleeseen runoilijaan kerran kuukaudessa hänen kuolinpäivänään. Elokuussa vuorossa on tuonpuoleisen profeetta William Blake, joka menehtyi 12. elokuuta 189 vuotta sitten.

 

Kuolema

Kuolinpäivänään William Blake työsti kuvituksia Danten Jumalaiseen näytelmään. Kertomuksen mukaan hänen vaimonsa tuli itkien hänen vierelleen, ja Blake kääntyi katsomaan häntä. Blake tahtoi äkillisesti maalata hänestä muotokuvan. Kun hän oli saanut kuvan valmiiksi ja siivonnut välineensä, hän lupasi vaimolleen pysyvänsä aina hänen rinnallaan. Sen jälkeen Blake kuoli. Miten romanttista!

Blake haudattiin viisi päivää myöhemmin päivänä, joka olisi ollut hänen ja hänen vaimonsa 45. hääpäivä. Koska rahat olivat tiukoilla, vaimo joutui lainaamaan rahat hautajaisiin. Myöhemmin vaimo koki vuosien ajan, että Blaken henki toistuvasti vieraili hänen luonaan. Kun hän esimerkiksi myi Blaken maalauksia, hän neuvotteli aina ensin asiasta miehensä hengen kanssa.

 

Elämä

William Blake oli runoilija ja kuvataiteilija, joka vietti elämänsä toinen jalka tuonpuoleisessa. Hän syntyi kauppiaan perheeseen vuonna 1757. Perheeseen syntyi paljon lapsia, mutta kuusi hänen sisaruksistaan kuoli lapsena. Neljävuotiaana hän kurkotti ulos ikkunasta ja sanoi nähneensä Jumalan. Yhdeksänvuotiaana hän käveli puun ohi ja sanoi sen olleen täynnä enkeleitä.

Vanhemmat antoivat Blaken opiskella kotona eivätkä pakottaneet häntä tavalliseen kouluun. Hän alkoi maalata ja kirjoittaa runoja jo lapsena. Jonkin aikaa hän kävi kuvataidekoulussa, mutta koska se osoittautui liian kalliiksi, hän siirtyi myöhemmin kaivertajan oppipojaksi. Kaivertajan opissa hän harjoitteli muun muassa hautojen piirtämistä Westminster Abbeyllä ja omaksui goottilaista tyyliä.

Blake meni naimisiin lukutaidottoman Catherine Boucherin kanssa. Hän opetti vaimonsa lukemaan ja kirjoittamaan, mutta he harjoittelivat yhdessä myös kaivertamista. Liitossa oli omat myrskynsä, ja kun Boucher osoittautui lapsettomaksi, Blake olisi tahtonut ottaa jalkavaimon. Blake suhtautui kriittisesti aikansa avioliittokäsitykseen ja vastusti muutenkin institutionaalista kristinuskoa.

 

Perintö

William Blake ansaitsi vaatimattoman elantonsa kaivertajana ja tekemällä kuvituksia lehtiin ja kirjoihin. Hänen taiteensa ei juuri saanut hänen elinaikanaan huomiota, ja hän hänen maalauksistaan pidettiin vain yksi yksityisnäyttely. Se yksikin sai huonon vastaanoton. Blaken taide alkoi herättää kiinnostusta vasta 1900-luvulla, ja nykyään hänen ajatellaan ennakoineen romantiikan tyylisuuntausta.

Isossa-Britanniassa William Blaken runot kuuluu nykyään jopa koululaisten lukemistoon, ja häntä pidetään yhtenä maan suurista taiteilijoista. Suomessa häntä ei kuitenkaan ole liiemmin luettu. Syynä on pidetty esimerkiksi sitä, että Blaken omalaatuinen tyyli kääntyy kankeasti suomen kielelle eikä suomennoksia ole juuri tehtykään.

Blake ajatteli, että hänen työnsä olivat tavallisille ihmisille ymmärrettäviä. Hän ei kuitenkaan tahtonut selitellä ajatuksiaan saadakseen suosiota vaan yritti olla mahdollisimman uskollinen visiolleen. Nykylukijalle hänen kirjoituksensa ovat erittäin sekavia, koska hän viljelee niissä muun muassa omakehitteistä mytologiaansa. Kas, tällaista profetiaa Blake esimerkiksi tarjoilee:

Again the night is come
That strong Urthona takes his rest
And Urizen unloos’d from chains
Glows like a meteor in the distant north
Strech forth your hands and strike the elemental strings!
Awake the thunders of the deep

Blaken runoissa tuonpuolinen kumisee komeasti, ja sen voimaa on mahdotonta päihittää. Blake on oman uskontonsa profeetta ja ylipappi, ja hänen runonsa keräävät yhä ympärilleen omaa seurakuntaansa. Esimerkiksi Paperi T riimittelee kappaleessa Kurosawa: ”Otan sut leikkinä ja vakavasti vast, kun lausut takaperin William Blakea.”

 

Aiemmat Kuolleet runoilijat:

William Butler Yeats, 28.1.
Wislawa Szymborska, 1.2.
Anna Ahmatova, 5.3.
Allen Ginsberg, 5.4.
J
. L. Runeberg, 6.5.
Edith Södergran, 24.6.
Eeva-Liisa Manner, 7.7.

 

Kuva: Tate Modern

 

kulttuuri kirjat