Pohjoismaiselle rikoskirjallisuudelle tuntuu olevan leimallista se, että joka vuosi ilmaantuu uusi lupaus, joka saa osakseen paljon ylisanoja ja jota markkinoidaan genren seuraavana tähtenä. Osa heistä onkin todella hyviä, mutta suhtaudun lupauksiin yleensä varauksella, sillä pohjoismaista rikoskirjallisuutta yksinkertaisesti on niin paljon, etteivät kaikki mitenkään voi olla huippuja. Pari vuotta sitten Joakim Zander sai osakseen huomiota […]

  Tunnustan heti alkuun, että minusta Stieg Larssonin Millenium-trilogia on dekkarien parhaimmistoa. Se kertoo älykkäällä tavalla ruotsalaisen kansankodin synkistä puolista mutta on samalla koukuttava lukukokemus, jonka voi lukea ilman sen yhteiskunnallista ulottuvuuttakin. Lisäksi sen hahmot ovat erityisen mieleenpainuvia. Kuka nyt ei haluaisi viettää hetkeä kirjasarjan eksentrisen päähenkilön Lisbeth Salanderin kanssa? Joinain hetkinä jopa olla kuin […]

  No nyt on vuodenaikaan nähden hyvin talvista kuvaa, mutta talvisissa maisemissa Jo Nesbøn Verta lumella I tapahtuukin. Tuntuu hassulta, että kuva on otettu vain muutama kuukausi sitten, kun nyt omenapuut kukkivat ja kevät on kauneimmillaan. Tässähän kävi niin, että luin kirjan alkuvuodesta, kun tarkoitukseni oli lukea myös sen jatko-osa Verta lumella II: Lisää verta lumella ja […]

  Vuonna 2004 Stieg Larssonin kotitalon hissi oli rikki. Hän lähti kaupamaan portaita, sai sydänkohtauksen ja kuoli. Hän oli kirjoittanut kolme kirjaa ja pari sataa liuskaa neljännestä. Kirjat julkaistiin postyymisti, ja niistä tuli menestyksekäs Millenium-trilogia. Trilogia ei kuitenkaan ollut Stieg Larssonin alkuperäinen suunnitelma, vaan hän tahtoi tehdä sarjasta kymmenenosaisen. Kymmenen vuotta trilogian ilmestymisen jälkeen kustantamo […]

  Olen kevään mittaan yrittänyt otaa haltuun genreä, joka tunnetaan pohjoismaisena rikoskirjallisuutena, toisin sanottuna Nordic Noirina. Kirjakauppojen hyllyt ovat sitä täynnä, ja kaikkein tunnetuimmat pohjoismaiset dekkaristit ovat vuosi toisensa jälkeen myydyimpien kirjojen listalla. Stieg Larsson, Lars Kepler, Jo Nesbo, Axel Erik Sund… ja uusia tulee koko ajan. Nordic Noir on usein synkkääkin synkempää. Murhat ovat […]

  Intouduin aamulla käymään läpi vaatekappini ja heittämään pois sieltä kaiken, mikä oli rikkinäistä, nuhjaantunutta tai väärän kokoista. Tässä vaiheessa elämäänsä sitä myös huomaa, että vaate, jota on rakastanut 22-vuotiaana, ei välttämättä ole sellainen, mitä tahtoisi enää käyttää. Se voi sinänsä olla oikein kaunis, mutta maailma on muuttunut ja minä sen mukana. Nykyään sitä arvostaa […]

Luin alkuvuonna, että Suomen kirjamarkkinoille on tulossa jättipokkareita. Gummerus, Like, Tammi, Otava ja WSOY alkavat tehdä kirjaformaattia, jota on ollut maailmalla jo pitkään tarjolla. Se on pokkaria suurempi mutta silti pehmeäkantinen. Kävin tällä viikolla Helsingin keskustan suurissa kirjakaupoissa katselemassa, ovatko jättipokkarit vielä saapuneet. Ja olivathan ne! Jatkossakin kirjasta julkaistaan ensimmäisenä tietenkin kovakantinen versio, mutta jos suositun […]

  Patti Smith ja syvä huokaus. Miten tästä pystyisi sanomaan mitään. Viimeisten sivujen jälkeen on tyhjä ja liikuttunut. Haikistuneen hiljainen. Patti Smith, saako vain pyytää, että kirjoittaisit tällaisia kirjoja vähintään kaksitoista vielä lisää? Eikö joo? M Trainissa Patti Smith kirjoittaa sielunmessua suosikkikahvilalleen, juo kahvia, istuu kuolleiden taiteilijoiden haudoilla, katsoo rikossarjoja televisiosta. Hän liukuu sekaisin eri […]

  Olin eilen lauantaina Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa Savoy-teatterissa. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa, ja viime vuonna en päässyt paikalle, vaikka esiintyjänä olisi ollut supersuosikkini, Tanskan lahja maailmalle Peter Høeg. Tänä vuonna korjasin erheeni, ja viiletin pyörällä paikalle juuri ennen ohjelman alkamista. Kiinnitin pyörän aitaan Esplanadilla ja sain jo harppoa Savoy-teatteriin, jotta olin ajoissa paikalla. Tapahtumassa ovet laitetaan […]

  Meillä on ollut töissä vuoden verran lukupiiri, jossa käy kymmenkunta ihmistä eri puolilta konsernia. Koska lukupiiri on osa virallista työhyvinvointiohjelmaa, talo tarjoaa kirjat ja kokoonnumme keskutelemaan niistä joitain kertoja vuodessa. Muutaman kerran olemme saaneet vieraaksi jopa kirjan kirjoittajan, mikä on tietenkin aikamoista luksusta. Lukupiirit ovat siitä mukavia, että tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten […]