Miika Nousiainen: Juurihoito

 

Juurihoito on tuskin kenellekään kovin mieluisa toimenpide, mutta jos hampaan juuri pääsee tulehtumaan, ei auta kuin istua hammaslääkärin tuoliin ja toivoa puudutuksen tehoavan nopeasti. Jos kestää hieman epämukavuutta, pääsee pian kivuistaan.

Miika Nousiaisen uutuusromaanissa Juurihoidossa hoidetaan tulehtuneita juuria monellakin tapaa. Kirjan päähenkilöllä Pekalla on ollut tapana laiminlyödä hampaiden hoitoa, ja hän joutuu hammaslääkäriin. Hän tietää jo ennalta, että juurihoitohan sieltä on tulossa. Pekka havahtuu odotushuoneessa ihmettelemään, että hammaslääkärillä on sama sukunimi kuin hänellä. Koska sukunimi on harvinainen, hän tajuaa, että kyseessä on pakko olla hänen veljensä.

Pekka ja hänen hammaslääkäriveljensä Esko ovat kummatkin varttuneet ilman isää. Pekalle on kerrottu, että isä on hävinnyt kauppareissulla, ja Esko on kasvanut sijaisperheessä. Pekka on päätynyt mainosalalle, mennyt naimisiin, saanut lapsia ja hoitanut vanhemmuuden viimeisen päälle. Ero siinä kuitenkin on tullut ja sen myötä viikonloppuisyys. Esko taas on elänyt ilman kumppania ja omistautunut lähinnä hammaslääketieteelle.

Lapsuuden hylkäämiskokemukset ovat jättäneet miehiin jälkensä, mutta ehkä vanhemmat silti omalla tavallaan heitä rakastivat.

Kai meitä rakastettiin. Tai siis lapsia rakastettiin ennenkin. Vaikka tottahan se on, että mikään tupakansavussa, ilman turvavyötä vietetyssä lapsuudessani ei viitannut siihen, että ikäluokkani haluttiin jäävän henkiin. Rakkaus muuttuu.

 

 

Yhdessä veljekset lähtevät selvittämään isänsä vaiheita ja tekemään tuttavuutta omien juurtensa kanssa. Matkan aikana he pääsevät käsittelemään omia tulehduskohtiaan: Pekka omaa vanhemmuuttaan ja isän roolia nykymaailmassa, Esko omaa kyvyttömyyttään romanttisissa suhteissa. Kun selviää, että isän vaiheet ovat kulkeneet Suomen rajojen yli, päästään sivuamaan myös maahanmuuttoa.

Juurihoidon teemat ovat todellisia ja kipeitä, mutta Miika Nousiainen käsittelee niitä hellyydellä ja huumorilla. Silloinkin kun vähän itkettää niin silti myös naurattaa. Tällaisia vähän höhliä me ihmiset tuppaamme olevaan. Romaanin kanssa kokee mukavan lämpimän tunteen ja sydämessä hiukan läikähtää. Tämä on hyvänmielen romaani, kerta kaikkiaan.

Olen lukenut Miika Nousiaiselta aiemmin Metsäjätin, ja Nousiaisen tyyli on Juurihoidossa hyvin samanlainen kuin Metsäjätissä. Luvuissa kertojina ovat vuorotellen kummatkin päähenkilöt, ja lukuja on rytmitelty jonkin teeman mukaan. Metsäjätissä kerronta etenee kvartaalien mukaan, kun Juurihoidossa edetään juurihoidon vaiheiden kautta.

Jos on pitänyt Miika Nousiaisen romaaneista aiemmin, pitää varmasti myös Juurihoidosta. Hänen kirjoitusteränsä on edelleen tallella, ja uutuusromaani tulee varmasti löytämään tiensä loppuvuonna monien joulupakettiin. Tämän uskaltaisin antaa lahjaksi sukulaistädillekin.

 

Miika Nousiainen: Juurihoito

Otava 2016

322 sivua

Lainattu kirjastosta